tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kohtuutonta

Muistan, kun sanoin graduohjaajilleni, että haluan valmistua nopeasti, eikä minulla ole korkeaa kunnianhimoa tässä vaiheessa arvosanan suhteen. Kuitenkin olen valmis hiomaan graduani niin kauan, kun se voidaan hyväksyä arvosanalla C, eli kiittäen hyväksytty.
Nyt 15 vuotta vanhaa gradua sovelletaan nykyisiin ohjeisiin.
Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen (2002). Sovelletaan ennen 1.3.2013 tapahtuneiden vilppiepäilyjen käsittelyssä.
s.4 Plagiarismin määritelmä
Luvatonta lainaamista (plagiarism) on jonkun toisen julkituoman tutkimussuunnitelman, käsikirjoituksen, artikkelin tai muun tekstin tai sen osan esittäminen omanaan.
Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012. Sovelletaan ennen 1.3.2013 tapahtuneiden vilppiepäilyjen käsittelyssä.
s.4 Plagiarismin määritelmä
Plagioinnilla (plagiarism) eli luvattomalla lainaamisella tarkoitetaan jonkun toisen julkituoman tutkimussuunnitelman, käsikirjoituksen, artikkelin tai muun tekstin tai sen osan, kuvallisen ilmaisun taikäännöksen esittämistä omana. Plagiointia on sekä suora että mukaillen tehty kopiointi.
Koko jutun idea oli lokakampanja.
Minulta pyydettiin vastausta nykyisen tieteellisen käytännön mukaisesti, vaikka 15 vuotta sitten ohjeet olivat erilaiset.
Väitetyt puutteet viittauksissa/Hoffrén työni sivuilla 15–17 jaksossa 3.2. Akkulturaatio. Olen jättänyt viittaamatta Henriikka Hoffrénin artikkeliin/ Pro gradu -tutkielmaan. Lisäksi Hautamäki on huomauttanut, että Hoffrén viittaa tutkielmassaan eri lähteeseen kuin minä.
En ole kuitenkaan esittänyt Hoffrénin tekstiä omanani, sillä tutkielmastani löytyvät viittaukset Hofsteden teokseen vuodelta 1991 ja Berryn teokseen vuodelta 1989.
Joka tapauksessa käytäntö on ollut Pro gradu -tutkielmiin tehtävien viittausten osalta epäselvä. Olen ymmärtänyt, että viittaukset tulee tehdä alkuperäislähteisiin, ei niiden käännöksiin. Lainaamani teksti ei ole Hoffrénin omaa pohdintaa, vaan käännös englanninkielisestä kirjallisuudesta. Olen löytänyt aiheen Hofsteden ja Berryn teoksista, joihin olen viitannut. Käyttämäni lähdekirjallisuus ei ole väärää.
Vaikka Hoffrén on teoksessaan viitannut Berryn teokseen vuodelta 1980 ja minä Berryn teokseen vuodelta 1989, ei viittauksessa ole virhettä. Tutkielmassani on käytetty Berryn uudempaa teosta, jossa Berry on selostanut kehittämiään akkulturaatiomalleja. Opiskelijoita onkin kehotettu käyttämään tuoreita lähteitä, sillä monilla tieteenaloilla tutkimustieto muuttuu nopeasti. Valitettavasti olen kirjoittanut lähteen sivunumeron väärin. Oikeat sivunumerot viittaamassani Berryn teoksessa ovat 216–217.
Kaaviossa olen lähestynyt Berryn akkulturaatiomalleja eri tavalla kuin Hoffrén. Olen pyrkinyt selostamaan neljän mallin sisältöä suoraan kaaviossa, toisin kuin Hoffren on tehnyt.
Professori Hautamäen mukaan toinen merkittävin eettisen normin loukkaus koskee lainauksia Oksana Myllylän opinnäytetyöstä Venäjänkieliset lapset suomalaisessa koulussa. Esimerkkinä Lausteen koulun oppilaat. Selvityksen mukaan olen jättänyt viittaamatta Myllylän tekstiin. Työssäni olen viitannut Breakwellin teokseen vuodelta 1986, kun taas Myllylä on käyttänyt lähteenä Liebkindin teosta vuodelta 1994. Lisäksi lähdeluettelossani on Hautamäen mukaan ollut viite Breakwellin julkaisuun vuodelta 1986, johon ei kuitenkaan tekstissä ole viitattu.

Myös tässä on kyse Myllylän Pro gradu -tutkielmasta. Aikaisemmin esittämälläni tavalla tutkielmien käyttämistä lähteenä on tullut välttää. Tästä syystä uskoisin, että myös tältä osin muistiinpanoni tekstin alkuperästä ovat olleet puutteellisia ja lähteissä on ilmennyt huolimattomuusvirheitä.
Tältäkään osin en ole esittänyt Myllylän työtä omanani. Olen viitannut työssäni Breakwellin teokseen. Lainaamani teksti ei ole ollut Myllylän omaa pohdintaa, vaan muualta lainattua. Saamani ohjeistuksen mukaan lähdeviittaus alkuperäisteokseen ei tällaisessa tilanteessa ole virhe. Lisäksi Myllylältä lainaamani teksti on nähdäkseni sellaista yleistä tietoa, johon lähteen merkitseminen ei ole välttämätöntä.
Ennen opinnäytetyöni laatimista olen tutustunut laajalti alan kirjallisuuteen. Lähdeviittaukset olen merkinnyt yhteen teokseen, mutta sama tieto on voinut ilmetä useammastakin lähteestä. Lähdeluettelossa voi siten olla teoksia, joihin en ole suoranaisesti tekstissä viitannut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että en olisi niitä työni lähteenä käyttänyt. Käsitykseni mukaan tällaisessa tilanteessa ei ole virhe merkitä teosta lähdeluetteloon.
Hoffrénin ja Myllylän teoksia on käytetty lähteenä kirjallisuuskatsausosiossa. Tämä jo itsessään osoittaa, että en ole esittänyt lainattua tekstiä omanani. Kyse on ollut yleisestä viittaustavasta, joka minulle on opetettu. Olen noudattanut minulle annettuja ohjeita. Kuten Hautamäkikin toteaa kyse ei ole sinänsä väärästä, normin vastaisesta viittaustavasta, mutta sitä ei nykyisten ohjeiden mukaan ole suosittava.
Edelleen Hautamäki toteaa selvityksessään, että viittauskäytännön on oltava johdonmukaista. Hautamäen mukaan työssäni on ollut sellaisia kielivirheitä ja lähdeluettelon puutteita, joista olisi tullut tarkastuslausunnossa huomauttaa, ja joiden olisi tullut alentaa työstä annettavaa arvosanalauseketta.
Tältä osin Hautamäen esittämät puutteet työssäni ovat olleet sellaisia, jotka ovat varmasti olleet työni tarkastajien havaittavissa. Vaikka tutkielman arvostelijat olisivat toimineet työssään huolimattomasti (kts. esim. tarkastuslausunto, tutkielmani on hyväksytty vuonna 3003), sitä ei voida katsoa minun vahingokseni. Tutkielman arvosana perustuu joka tapauksessa kokonaisarvosteluun. On selvää, että jokaista tutkielman puutetta ei ole mahdollista yksilöidä tarkastuslausunnossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö puutteita olisi otettu kokonaisarvostelussa huomioon.
Esiselvityksen tehnyt professori Hautamäki on todennut, ettei työni autenttisuutta ole syytä epäillä ja työlläni on paikka tieteellisen tutkimuksen jatkuvuudessa.
Kyllä, työssäni on huolimattomuusvirheitä, silti koen, että tämä on ollut minua kohtaan kohtuutonta.