keskiviikko 7. elokuuta 2013

Teurastajatytön arvoitus


Juuri kun olin aikeissa keskittyä lupaamaani kesädekkarireportaasiin, napapiirin kirjeenvaihtaja Harrylta saapui ohittamaton juttuvinkki. Muonion K-Marketissa oli havaittu teos, jonka kansitaide mullistaa kauneimpien kirjojeni kaanonin. Eikä Riitta Lehvosen Tyttöteurastaja (2008) todellakaan jätä tilaa vastaväitteille. Teos on kiistatta suomalaisen kirjadesignin loisteliaimpia kruununjalokiviä. Tule ja katso:

Jaakon kaunein kirja 2008    

Riitta Lehvonen: Tyttöteurastaja
(Kustantaja Eräporo)

Paitsi että tämän huikean löydön takia joudun päivittämään kauneimpien kirjojeni listaa, Tyttöteurastaja oli myös lukuelämyksenä niin käänteentekevä, että alkuperäinen kesädekkariehdokas - Pentti Matilaisen Sexi leikkii kuolemalla, vanha rakkauteni - tuli pakostakin syrjäytetyksi tällä kertaa sen tieltä.

Päätin säästää Matilaisen eroottisen trillerin ensi kesää varten ja asennoitua Tyttöteurastajaan dekkarina. Käsitteitä pontevasti venyttämällä tämä on mahdollista, sillä perinteisistä whodunnit-tarinoista tuttu kysymys hiertää lukijaa myös Lehvosen omaelämäkerran temaattisessa ytimessä: kuka on syyllinen?

Tyttöteurastaja on alkoholistiperheen tyttären selviytymistarina. Lehvonen taistelee itsensä irti turkulaisen poliitikkoisänsä rakentamista porvarillisista perhekulisseista ja päätyy sivilisaation laitamille, poronteurastajaksi Lappiin. Kirjoittaja itse ratkaisee kysymyksen syyllisyydestä jo kirjan alkusivuilla: lapsena hänet lavastettiin syylliseksi kaikkeen, kunnes aikuisena hän oivalsi olevansa vain rikoksen uhri. Lukijan kannalta asetelma ei ole aivan näin ongelmaton. Enempää en halua spoilata. Lukekaa itse! Voin suositella Tyttöteurastajaa kaikille jännitysviihteen ystäville myös sikäli, että teos sisältää runsaasti  seksiä ja (sekä eläimiin että ihmisiin kohdistuvaa) väkivaltaa.

Ajattelin ensin, että paras kunnianosoitus Lehvosen teokselle olisi "teurastaa" se blogissani.  En tietenkään puhu nyt murskakritiikistä vaan analysoivasta leikkelystä; voisin irrottaa tekstistä "parhaat palat" ja esitellä ne täkyinä lukijoilleni. Tehtävä osoittautui kuitenkin turhan hankalaksi, sillä Tyttöteurastajan suuruus ei kiteydy aforistisiin tihentymiin. Edustavat lainaukset venyisivät väkisinkin epäkäytännöllisen pitkiksi. Siksi päätin tyytyä samaan suosuttelutaktiikkaan kuin Harry, joka lähetti kansikuvan ohella ihailtavakseni teoksen sisällysluettelon. Olkaa hyvä:
      
Johdanto
Esipuhe
Sisällysluettelo
Vasta teurastajana opin hyväksymään itseni naisena
"Arvoisa rouva teurastaja!"
Mistä kaikki alkoi?
Riitta ja rinkka vaeltaa
Keskiyön kahvikutsu koitui kohtalokseni
Yökylässä mummolassa
Ei mitään pelkkää prinsessaunelmaa
Niin paljon jäi sanomatta
Itseäni etsimässä - ja isää ja äitiä myös
Poroleirillä
Kun puukko putosi
Aitatöissä
Ettotytön ensimmäinen lähtö
Parisuhde paskana
Tyttöteurastaja iskee jälleen
Jeesuksen jalanjäljillä
Purmukan vapaapainia
Sonni pukilla
Kenkäheinistä kännyköihin
Kestävää kehitystä porolaitumille!
Seksiä siellä sun täällä
Aslakin rykimäsukka
Pyörätuoliin
Raja-Joosepista kävellen kotiin
Kahvinpöhniä teurastamolla
Pinkkipicnicciä suojelee teurastaja
Suuri intiaanipäällikkö
Teurastamolta ruumishuoneelle
Joulupukin porolaitumilla
Karhukiväärin kanssa kairassa
Kirja, joka muutti maailmankuvani

           

10 kommenttia:

  1. Ah Jaakko,


    miten kauniisti kirjoitatkaan Muonion K-Marketin jalokivestä! Tavallaan tästäkin löydöstä on kiittäminen aiemmin blogissasi käsittelemää James Hirvisaarta, jonka arvoituksellinen proosa on opettanut minut kulkemaan kaikkialla aistit avoinna, kohtalon tähtikutsua kuunnellen. Hirvisaarelainen avoimuus sai tämänkin aivan tavallisen kaljanhakureissun muuttumaan kohtalon kutsuhuudoksi. Itse asiassa innostuimme löydöstä niin paljon, että päätimme pitää kotimaisten inhokkioluiden makukilpailun, kilpailijoina Koff, Olvi ja Karhu. (Karhu voitti kilpailun melko ylivoimaisesti, kenties sen vuoksi, että se juotiin viimeisenä.)

    Uudessa teoksessaan Hiljaisen viisauden voima Maiccu Kostiainen käy vuoropuhelua edesmenneen hevosensa Leylan kanssa. Olisi ”kutkuttavaa” yhdistää eläinkommunikoijan shamaanikyky ja teurastajatytön tarina ja saada teurastajatyttöön lisäliite: edesmenneiden porojen näkökulma naiseksi kasvamiseen. Luultavasti poroilla olisi paljon sanottavaa siitä, kuka viime kädessä on syyllinen, kuka uhri; näin tämä äärimmäisen syvä, koskettava ja moniulotteinen teos kasvaisi vielä yhdellä kosmisella lisäkerroksella. Pysäyttävän kaunista on muuten Kostiaisenkin uutuuden kansitaide:

    http://www.basambooks.com/kirja.php?detail_id=320

    Vaikenen näiden suuruuksien äärellä.

    VastaaPoista
  2. Porot, hevoset, Hirvisaari, Karhu...

    Harry, Maiccu, James ja kumppanit ovat johdattaneet tiemme syvän muinaissuomalaisen totemismin polulle. Syvä hartaus valtaa mieleni ihaillessani tätä hämyisää metsäkirkkoa. Seuratkaamme toverien Harry ja James esimerkkiä, hiljentykäämme maan ytimestä pulppuavan uhrilähteen äärellä, kuunnelkaamme...

    VastaaPoista
  3. Lienen aavistuksen karkea ylevään seuraanne, mutta tuon kuva- ja sanataiteellisen helmen edessä on miltei välttämätöntä pysähtyä pohtimaan suuria kysymyksiä:

    1. Miksei, oi miksei Tyttöteurastaja yltänyt Helsingin Sanomain 2000-luvun suosikkiromaanien listalle? Ei edes kriitikoiden listalle! Miten väkeksyttyä onkaan alkusoinnun herkkä helkähtely nykyaikana.

    2. Mikäli oikein näen, kansikuvan surmatulla porolla on kaksi irronnutta päätä. Mitä tämä merkitsee symbolisella tasolla? Mitä se kertoo meistä, ihmisistä?

    3. Kun tyttöteurastaja toisessa luvussa oppii hyväksymään itsensä naisena, kymmenennessä etsii itseään ja sitten kauhistuttavasti viimeisessä luvussa kohtaa kirjan, joka muuttaa maailmankuvan, kuinka käy naiseuden ja itseyden?

    VastaaPoista
  4. 1. Oletan että HS ja/tai äänestäjät sivuuttivat Tyttöteurastajan, koska sovinnaisten lajikriteerien mukaan teos ei ole romaani. Muutenhan se olisi varmasti noussut vähintään kärkikymmenikköön molemmilla listoilla.

    2. Totuus on sikäli dionyysisempi, että lähemmässä tarkastelussa irtopäitä näkyy kuvassa peräti viisi kappaletta. (Jätän pois laskuista kaksi ihmispäätä, jotka näyttävät olevan tukevasti kiinni kantajassaan.)

    3. Kuten sanoin, en halua spoilata teoksen juonta blogini lukijoille. Kehityskertomuksen kaari valkenee sinullekin, toveri Kananen, kun tutustut itse kirjaan ennakkoluulottomin mielin.

    VastaaPoista
  5. Normaalisti luotettavista lähteistä kuulin, että otin 2009 yhteyttä kirjailija Lehvoseen ja ehdotin hänen teoksensa nimen muuttamista Teuromaaniksi. Siten sovinnaisiin lajikriteereihin sopeutuneet lukijatkin olisivat valpastuneet ja ymmärtäneet lukea teosta romaanigenren taustaa vasten - ja sillä olisi ollut paremmat mahdollisuudet kamppailla HS:n suuressa mittelössä. Lisäksi teos olisi nimenmuutoksella välttänyt patriarkaatin ikeen ja siihen kuuluvat sukupuolistereotypiat (Miksi tyttöteurastaja? Miksei henkilöteurastaja?) ja sekä subjekteihin että objekteihin kohdistuvan tytöttelyn. Teuromaani olisi ollut kauniissa sopusoinnussa myös kannen kieltämättä dionyysisen kuvan kanssa: teurastuksen iloon liittyy maanisuutta, jota on vaikea hallita.

    Ehdottamani nimi olisi ohjannut "urpoakin" lukemaan teoksen taiteellisessa systeemissä ja unohtamaan kronologisen kehityskertomuksen perinteisen kaaren. Miksipä ei aloittaa teosta luvusta "Seksiä siellä sun täällä" ja päättää se turkulaisen kokoomusvaikuttajan tyttäryyteen! Siinä välissä toki löydettäisiin itseys ja naiseuskin, mutta lukupolkujen haarautumismahdollisuuksia olisi myriadeittain. (Se selittäisi myös poronpäiden lukumäärää.)

    Valitettavasti kirjailija Lehvonen ei ymmärtänyt teoksensa parasta. En koskaan saanut häneltä vastausviestiä.

    VastaaPoista
  6. Valaisevaa mutta toki myös ikävää kuulla näin jälkikäteen tämä kertomus särkyneistä toiveista ja tyhjiin rauenneesta potentiaalista. Romaanitaiteemme koki raskaan tappion sinä päivänä, kun Tyttöteurastajan tekijä päätti ohittaa uutta luovan geniuksesi olankohautuksella.

    Täytyy tosin huomauttaa, että minun korviini Teuromaani ei kuulosta täysin sukupuolineutraalilta. Nimi johdattaa mieleeni teutaroivien teutoniuroiden muhkeat hauikset (à la Touko Laaksonen).

    VastaaPoista
  7. No hups. Nimeni muuttui tuossa matkalla vahingossa. Ei ollut tarkoitus tulla riehakoimaan blogiisi kahtena: Hottisenkin piti olla Kananen.

    Mutta näin käy, kun hulluksi kurkottaa. Vaikenen nyt häpeissäni.

    VastaaPoista
  8. Suotta imperiumin kaksipäinen kana häpeilee ja vaikenee.

    "Kanashotti", houkuttelevan kuuloinen alkoholiannos. Tyttöteurastajalössi kun lähtee "radalle" ja kyypparit kuskaa tarjottimella pahamaineisia "kanashotteja" pöydän täyteen...

    VastaaPoista
  9. Tilaa Tyttöteurastajasi tuolta: http://www.scandinavianoutdoorstore.com/en/kartat-ja-kirjat/kirjallisuus/tyttoteurastaja/

    VastaaPoista
  10. Kiitos vinkistä + tyttöteurastajan huomioinnista blogissasi! Yhdestä isommasta nettikaupasta teos oli kuulemma loppuunmyyty. Kokeilen tätä.

    VastaaPoista