sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Farssielokuvan rihmastot


Koska erinäiset menot ja silpputyöt ovat täplittäneet kalenteriani tänä kesänä, en ole ehtinyt vielä suorittaa tärkeää kirjablogirituaalia eli rentoutua kesädekkarin ääressä. Yritän hoitaa raskaan velvollisuuden pois päiväjärjestyksestä parin viikon sisällä. Sitä ennen lienee paikallaan alkulämmittely, pikainen kurkistus nostalgisiin suomalaisiin kesäkomediafilmeihin.

Koska takavuosien reseptio kohteli Seppo Huunosen Piilopirttiä (1978) ja Kaarlo Kortelaisen Makkarakalakeittoa, sano Tympee Huttunen -elokuvaa (1988) ylimielisesti, ne luultavasti ansaitsisivat syventyneemmän tarkastelun, uudelleenarvioinnin ja mentaalihistoriallisen paikannuksen. Alkajaisiksi tyydyn kuitenkin poimimaan esiin vain yhden minua pitkään askarruttaneen yksityiskohdan, Huunosen ja Kortelaisen kuvailmaisua yhteen sitovan johtolangan: näyttelijä Leo Lastumäen (1927-2012) puvustusratkaisut.

Vaikka Piilopirtti ja Huttunen ilmestyivät kymmenen vuoden välein eivätkä täten edusta samaa Suomi-komedian aikakautta, ne ovat tyylillisesti läheistä sukua keskenään. Tai ehkä tämä on näköharha, jonka aiheuttaa edellä mainitsemani kumma yksityiskohta ja merkintäni varsinainen aihe: Leo Lastumäen hahmo käyttää molemmissa elokuvissa samaa vuoden 1971 yleisurheilun EM-kisoja mainostavaa puseroa.

Jälkimmäisessä elokuvassa pusero näyttää vähän resuisemmalta, mikä on luonnollista, onhan sille kertynyt vuoteen 1988 mennessä ikää jo 17 vuotta. Yhtä kaikki pysäytyskuvien semioottinen lähiluku ei jätä epävarmuutta, etteikö kyseessä tosiaan olisi sama puseroyksilö. Esimerkiksi palkeenkielen sijainti vasemmassa hihassa täsmää.

En tunne Piilopirtin enkä Huttusen syntyhistoriaa, joten tästä eteenpäin liikun spekulatiivisen nojatuoliteoretisoinnin alueella. Olisiko arkijärjen puitteissa liian rohkeaa olettaa, että kyseessä olisi näyttelijä Lastumäen oma henkilökohtainen oloasu? Ja jos näin on, mikä esteettinen periaate johdatti Huunosen ja Kortelaisen muovaamaan elokuviensa fiktiiviset keskushenkilöt ikään kuin näyttelijän persoonasta ja yksityisyydestä käsin?

Mahdollisesti Huunonen ja Kortelainen halusivat luoda kuvaustilanteeseen välittömän ilmapiirin sallimalla Lastumäelle henkilökohtaisen oloasun käytön. Rento ja pakottamaton jazz-meininki välittyykin elävänä kummankin elokuvan katsomiskokemuksessa. Varmaankin ohjaajat aavistelivat nuhjuisessa puserossa myös Turhapuro-elokuvien verkkopaidan veroista huumoripotentiaalia. Taloudelliset odotukset jäivät kuitenkin lunastamatta. Piilopirtti ja Huttunen ovat säilyneet näihin päiviin asti pienten esoteeristen piirien kulttiesineinä.

Tunnen 1970- ja 1980-lukujen kotimaista elokuvaa rajallisesti. En tiedä, esiintyykö sama pusero muissakin Lastumäen tähdittämissä filmeissä. Joka tapauksessa vaatekappale visuaalisena johtomotiivina luo maagisen sillan Piilopirtin ja Huttusen välille. Vaikka Lastumäen roolihahmot näissä elokuvissa eivät erityisemmin muistuta toisiaan, huomattuaan johtomotiivin katsoja ei voi enää välttyä petollisilta mielleyhtymiltä eikä sumearajaisten perheyhtäläisyyksien etsinnöiltä.

Lopulta ajatuspolku johtaa yhä syvemmälle elokuvateorian peruskysymyksiin. Kun Piilopirtti ja Huttunen kietoutuvat katsojan tajunnassa yhteen, syntyy vaikutelma kuin menneiden vuosikymmenten kotimaisia farssikomedioita yhdistäisi jokin laajempi esteettinen syvärakenne. Onko olemassa yhteinen alkupiste, anus mundi, josta kaikki tällainen aines pulppuaa?          

14 kommenttia:

  1. Jaakkooo, luullakseni voin lisävalottaa mysteeriä huomauttamalla, että Lastumäki asui "kasarina" kotokylälläni ja joskus toki teki asiantynkää kyläkoulullekin, koskapa kaksikin lastaan kävi siellä koulutietään. Jos minut hypnotisoisi, voisin palata noihin hetkiin menneisiin ja tutkia "Lastun" siviilisiä pukuvalintoja. Nyt, itse asiassa ja kuultuna, mieleeni häivähtää muisto "Lastusta" koulunpihalla... ettei vain olisi ollut tuo e.m. vaateparsi yllänsä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Samille kallisarvoisen muistijäljen tallettamisesta ja jakamisesta! Utuisuudestaan huolimatta häivähdys täydentää kokonaiskuvaa ja vahvistaa tulkintalinjaani.

    VastaaPoista
  3. Onkohan Vesalle vastaavia kokemuksia? Vai eikö Vesa vain tajua?

    VastaaPoista
  4. Huhu tiesi kertoa, että Vesaa on pitänyt kiireisenä työläs rakennusprojekti, minkä vuoksi hänen some-aktiivisuutensa on tilapäisesti lopahtanut. Blogini kannalta tämä on merkinnyt lukijakunnan puolittumista. Joten voi olla, että toistaiseksi sinun, Sami, täytyy vain tyytyä kahdenkeskiseen "sanailuun" blogi-isännän kanssa.

    VastaaPoista
  5. Otan kiinni tuohon rakennusprojektiin. Parallel-internetissä on ollut sen tiimoilta aikalaista "kuhinaa". Tai siis kiimoilta tuhinaa. Yritin vähän peitellä muttei siitäkään mitään tullut (!). Joka tapauksessa väitetään, että Vesan piirustukset on ne samat piirustukset, jotka vohkittiin Roswellin alien spaceshipistä 1947. Eli aika tukevaa bunkkeria Vesa on rakentamassa, toivottavasti terästä piisaa.

    Asiasta kärrynpyörään. Katselin eilen, taas, dvd:ltäni alien autopsyä ja huomasin sen vasemman puoleisen muistuttavan erehdyttävästi muudatta turkulaista vaikuttajaa. En vihjaa enempää. Ymmärrät kyllä. Menen nyt katsomaan.

    VastaaPoista
  6. Tiedät Vesa-casesta selvästi enemmän kuin minä. Nuo huhut mökkiprojektin mittasuhteista tuntuvat kyllä minusta uskottavilta. Tavatessani Vesan muutamia kertoja olen aistinut hänessä survivalistiperheenisän kaukonäköistä viisautta. Sama asenne välittyy subtiilisti myös joistain hänen runoistaan.

    Alien autopsyä en ole nähnyt. Julisteessa vasemmanpuoleisen tyypin naamaa peittää kirurgin maski. Pahus...

    VastaaPoista
  7. Älä yritä Jaakko! Vain kommentoijakunta on puolittunut.

    VastaaPoista
  8. Rasmuksen kommentin julkaisu taitaa johtaa loogiseen ristiriitaan. Nythän aktiivisten ja epäaktiivisten kommentaattorien lukumääräsuhde on muuttunut.

    VastaaPoista
  9. Lukumääräsuhde on aivan outoutunut, jos Rasmus ajatellaan "bändinä".

    Huhhuh, muuten, eilinen meni aivan häneksi kun täällä jorisimme konspiraateista. Plarailin vain 11/22/63-muistiinpanojani ja katselin repeatilla ruutu kerrallaan Zapruderin filmiä. Join energiajuomaa. Illalla havahduin ajatuksistani ja menin chattaamaan parallel-internetiin, "pattiin".

    VastaaPoista
  10. Liuhto on taas eksynyt vaarallisille vesille. Onko unohtunut, miten Mäntsälän yhteysmiehellemme noissa puuhissa kävi?

    VastaaPoista
  11. Jaaha, olen näköjään jatkanut elämääni kommenttiraidassa, vaikka olen viettänyt viimeiset kaksi kuukautta tämänvuotisen taideteokseni parissa eli hanslankarina, roudarina ja mökkipäällikkönä; uusien rakennelmien kohtalo näyttää hyvältä, valmiina ovat nyt huusi, aitta, grillikota ja saunamökki viittä vaille. Monesti ovat mielessäni pyörineet heideggerilaiset ajatuskulut työvälineestä (naulapyssy) ja asumisesta. Kenties Heidegger puhui jossakin saunomisesta? Sisältyikö se jopa hänen kaavailuihinsa nelikannasta / nelikentästä (olen unohtanut käsitteen)? Lupaan joka tapauksessa, että syksyn saapuessa aktivoidun jälleen keskustelullisesti ja toivonpa jopa näkeväni teitä aivan fyysisessä olomuodossanne.

    VastaaPoista
  12. Hienoa ja helpottavaa kuulla, Vesa, ettet ole vahingossa muurannut itseäsi uunin sisään ja rakennushankkeet ovat edenneet muutenkin myötätuulessa! Pidän peukkuja, että anonyymi Heidegger-tuntijakin palaa taajuuksille avaamaaan noita nelikantoja ynnä muita. Syksyn tullen mahdollisuutemme aika-tilalliseen tangeeraukseen arvattavasti lisääntyvät, joten tapaamista (21.8.?) odotan minäkin.

    VastaaPoista
  13. Tympee Huttunen on kyllä sen kaliiberin farssilimboa ettei siihen pystynyt edes Spede laiskimmillaan taikka Visa luovimmillaan. Erinomaisen hirvittävää kuonaa.

    VastaaPoista