torstai 20. kesäkuuta 2013

Luova työ takaisinmallinnuksena



Koin viime viikolla Sodankylän elokuvajuhlilla niin monia taide-elämyksiä, että tekhne-prinsiippi tuntui jäävän liian vähälle huomiolle. Puutostila hellitti vasta kotona, kun pääsin katsomaan Roger Mooren juontaman jämäkän tiededokumentin The Secret KGB UFO Files (1998).

Elokuvan tuotantoryhmä oli onnistunut hankkimaan Venäjältä huippusalaisia asiakirjoja, jotka mullistavat käsityksemme maailmankaikkeudesta. On selvää, että sensaatiomaiset havainnot vaativat pitkällistä sulattelua. Sivuutan ne tässä blogikirjoituksessa ja keskityn kiinnostavaan käsitteeseen, jonka Sir Roger minulle opetti: reverse engineering.

Wikipedian mukaan reverse engineering voi tarkoittaa monia asioita tieteenhaarasta riippuen. Nettisanakirja antaa käsitteelle suomennoksen takaisinmallinnus. Sir Roger selittää, että yhdysvaltalaiset ja neuvostoliittolaiset tiedemiehet harjoittivat takaisinmallinnusta selvittäessään tunnistamattomien lentävien esineiden toimintaperiaatteet. Purkaessaan laitteen he analysoivat sen rakenteen niin, että uudelleenkokoaminen ja teollinen kopiointi tuli mahdolliseksi. Toisinaan kyseessä oli vieraan vallan vakoilukone, toisinaan ulkoavaruudesta saapunut ufo. Kuten tutkija Bill McDonald toteaa dokumentissa, Roswellin tapaus on  "nykyisen aerodynamiikan Rosettan kivi ja avaruustekniikan Graalin malja".

Vaikka dokumentissa haastatellut tutkijat avaavat huimaavia näköaloja universumin salaisuuksiin, pakottaudun kääntämään katseeni toisaalle, pienempään ja käytännönläheisempään kysymykseen. Voisiko takaisinmallinnuksen periaatetta käyttää kuvaamaan taiteellista työskentelyä?

Proosa- tai runotekstin analysointi on tuttua puuhaa luovan kirjoittamisen opiskelijoille. Pyrkiessään kehittämään kirjoittamisen tekniikkaa opiskelija saattaa syventyä esimerkiksi klassikkoteokseen insinöörin tutkimusotteella: mitä teksti on syönyt, miten temppu tehdään. Tavoitteena ei silti ole saada aikaan täydellisiä kopioita. Jos kirjoitukset muistuttavat esikuvaa liikaa, plagiointisyytteiltä ei voi välttyä.

Aidompaa takaisinmallinnusta tapahtuu nähdäkseni intuitiivisen etsimisen ja ideoinnin alueella. Oudot valoilmiöt ja äänet pyritään kuvailemaan mahdollisimman tarkasti. Aika ajoin maastosta löytyy hylkytavaraa ja jälkiä, joiden perusteella tapahtumakulku voidaan rekonstruoida enemmän tai vähemmän luotettavasti. Abduktioita tapahtuu useimmiten uni- tai horrostilassa. Niidenkin yksityiskohtainen raportointi on tärkeää.  

Toinen ufologian haara tutkii henkilöitä, jotka kanavoivat huippuälykkäiden sivilisaatioiden viisautta ihmiskunnalle. Tämän taiteilijatyypin edustajia elää monia Suomessakin. Ikävä kyllä humanoideilla on niin murskaava ylivoima teknisessä ja henkisessä kehitystasossa, että viestien vastaanotto ja omaksuminen on meille ihmisille enimmäkseen mahdotonta. Kalusto on yhteensopimatonta, reseptorit altistuvat jatkuvasti häiriösignaaleille. Siksi kosminen viisaus välittyy meille yleensä typeränä mökellyksenä.               

2 kommenttia:

  1. Hei Jaakko, takaisinmallinnuksen (joka voidaan ymmärtää laajemmin myös käsiteanalyysina) sijaan ehdotan metodiksi ankaraa silleenjättämistä. Humanoidien mökellys avautuisi tätä kautta upeana panoraamana. Näin toteutuisi myös tekhneen alkuperäinen merkitys, joka ei suinkaan koske tuottamista, vaan sallimista (lassen).

    VastaaPoista
  2. Arvokas huomio anonyymilta. Näyttää kuin kosmisten viestien kanavointi (a.k.a. kanavakirjonta) tosiaan olisi radikaalifenomenologien peräänkuuluttamaa kuulostelua ja odottelua... En kylläkään ole alan asiantuntija. Lapin-kiertueella sherpaoppaanani oli muuan Heidegger-tutkija. Ehkä hän osaisi auttaa...

    VastaaPoista