sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Mätä omena


Kauneimpien kirjojeni katselmus huipentui neljä viikkoa sitten rakkaudellisissa merkeissä. Lähdin ansaitulle terveyslomalle vuoristoon lepuuttamaan hermojani ja ottamaan etäisyyttä kaikkeen kirjataideprojektin aikana näkemääni.

Nyt vaikuttaa siltä, ettei parin viikon lepo riittänyt poistamaan myrkkyä verenkierrostani. Taidan olla pääsemättömissä näiden "pahan kukkien" kanssa. Ohjaileepa elämänpolkuani sitten piilotajuinen viettipohja, kohtalon oikku tai kosminen salajuoni, joka tapauksessa oheinen teos kulkeutui näköpiiriini kirpputorilla vain pari päivää lomalta paluun jälkeen.

Pinnallisesti tarkastellen tämänkin kirjankannen sanoma on maailmoja syleilevän rakkaudellinen. Mutta miksi suuret valtiojohtajat juhlistavat rauhaa ja ystävyyttä tarjoilemalla toisilleen mustunutta lankeemuksen attribuuttia? Teos on julkaistu vuonna 1960. Tältä osin henkilökohtainen kaanonini meni uusiksi. Hugo Glaserin lääketiedekirja siis väistyköön rauhan ja ystävyyden tieltä historian kaatopaikalle.

 

    

9 kommenttia:

  1. Tutustuttuani tarkemmin tämän sivuston kirjoituksiin alan paremmin ymmärtämään Helsingin sanomien alamäkeä ja Mikael Pentikäisen potkuja. Sinun Ansarisi, Jaakko, saa ilmaisella sisällöllään täysin kohtuutonta kilpailuetua HS:ään ja muihin vastaavanlaisiin lehtiin nähden. Levikit ovat jatkaneet tasaisesti laskuaan ja ensimmäiset hälyttävät merkit kerääntyivät taivaanrantaan, kun lehdet alkoivat siirtää tarjontaansa maksumuurien taakse. Tietenkään en syytä sinua tämän ilmiön luomisesta, onhan lehtesi vielä sen verran nuori, mutta olet silti kiihdyttänyt sitä dramaattisesti. Kenties Ansari tullaan tulevaisuudessa muistamaan lehtenä, joka kaatoi maan kaupalliset valtamediat ja joka lopulta haastoi itse yleisradion. Elämme mielenkiitnoisia aikoja ystävä hyvä.

    Penäisin sinulta kuitenkin vastuuta Jaakko. Eikö olekin mielenkiintoista, että Pentikäisen erottaminen tapahtui vähän sen jälkeen, kun Jarkko Laine -palkinto myönnettiin romaanillesi. Pahat kielet laulavatkin, että tämä ele tapahtui nimenomaan horjuttamaan Hesarin asemaa kulttuuriauktoriteettina ja oli luultavasti viimeinen naula Pentikäisen arkkuun. Voitko kiistää tätä Jaakko? Ole siis mies ja kanna vastuusi asiasta. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla tilanteen kehittymistä ja uuden päätoimittajan vastatoimenpiteitä. Voi kuule olla, että lehdellesi vielä koittaa kovat ajat. Sinä päivänä, kun siirrät Ansarisi sisällön maksumuurin taakse, tiedät hävinneesi pelin.

    PS. On tämä erinomainen verkkolehti kuitenkin. Monia liikutuksen ja valaistumisen hetkiä olen kokenut lukiessani pohdintojasi siitä yhdestä suuresta universumin arvoituksesta: elämästä! Koska lehdeltä puuttu vielä lukijoiden palaute- ja kyselyosio (toivon asiaan pikaista korjausta), kysynkin näin kommenttiosastolla erään mieltäni pitkään askarruttanuttaneen kysymyksen. Jos sinulla on pipetisssä vahvaa typpihappoa, kannattaako sitä kaataa paljaalle sormelle? (Vastaus rasti ruutuun-tyylisesti, vaihtoehdot: kannattaa, ei kannata)

    VastaaPoista
  2. Kiitos palautteesta! On suuri kunnia saada blogini vieraaksi itse media-alan grand old man, herra Korppi. Olen ihaillut työtäsi, Timo, koko pienen ikäni. Kolmikymmenvuotinen urasi lehtibisneksessä herättää paitsi syvää kunnioitusta, aiheuttaa myös jonkinlaisen voimattomuuden tunteen: haave, että Ansari saavuttaisi verkkolehtenä vastaavan pitkäikäisyyden, tuntuu nykyisessä mediailmastossa kovin epärealistiselta. Kaikesta huolimatta haluan ammentaa esimerkistäsi innoitusta päivittäiseen lehtityöhöni. Uskon, että kaltaiseni aloittelija välttää parhaiten verkkolehtien tyypillisimmät lastentaudit ja muut karikot kuuntelemalla alan veteraaneja, joiden laaja perspektiivi kantaa päiväkohtaisten trendien ja konjunktuurien yli.

    On totta, että ilmaissisältöjen lisääntyminen syö jatkuvasti kaupallisten medioiden kannattavuutta. Mutta mitä Pentikäisen keissiin tulee, osoittaisin syyttävällä sormella pikemminkin läskikaupungillajamaassa- sekä Versoja-blogeja, joiden historia on huomattavasti ANEa pidempi ja jotka ovat täten päässeet tekemään myyräntyötä Hesarin tontilla koko Pentikäisen kolmevuotisen päätoimittajakauden aikana.

    Lukijakysymykseesi, Timo, vastaan yksiselitteisesti: ei kannata. Vaikka Journalistin ohjeet hyväksyvät poikkeustilanteissa myös epätavalliset tiedonhankintakeinot, ei koskaan tule käyttää kuulustelumenetelmiä joista jää näkyvä fyysinen vamma.

    VastaaPoista
  3. Nyt pölyn laskeuduttua ja tuohtumuksestani rauhoituttua voinen tarkastella asiaa rationaalisesti ja kirkkain mielin. Antanet anteeksi kovin tunneperäisen vuodatukseni; todellisuuden kohtaaminen silmästä silmään ei ole aina helppoa, ymmärtänet sen itsekin. Vedän takaisin myös joitakin eilisiä syytöksiä. Luettuani huolelliset vasta-argumenttisi ymmärrän nyt, ettet ole syypää Pentikäisen tilanteeseen. Silti olisi sielulleni rauhoittavaa, jos kuitenkin tunnustaisit osasyyllisyytesi lehtien ahdinkoon. En väitä, etteikö sinulla olisi oikeutta Ansarin pitoon, mutta mielestäni viestintävirastolla olisi tutkinnan paikka mitä tulee tämän lehden markkinointietuihin (ks. edellinen kommenttini). Missään nimessä en toivo, että lehden toiminta kävisi kannattamattomaksi tai että se lopetettaisiin. Haluan vain kaikille yhteisiä pelisääntöjä. Onko se liikaa pyydetty?

    Vihainen olen edelleen. Katkera en ole tippaakaan! En ainakaan myönnä.

    Mukavaa, kun vastasit kysymykseeni, kiitos.

    VastaaPoista
  4. Milloin saamme Ansarista paperiversion. Ja jos saamme, tuleeko se broadsheet- vai tabloid-kokoon?

    VastaaPoista
  5. Ymmärrän alalla vallitsevan hätäännyksen mutten oikein osaa nähdä Ansarin linjassa tai toimintavoissa mitään anteeksipyydeltävää. Ilmaiset verkkosisällöt ovat tätä päivää, ja säilyttääkseen toimintaedellytyksensä suurtenkin lehtitalojen on hyväksyttävä tilanne ja päivitettävä strategiansa.

    Ansarin paperiversiosta on käyty vasta alustavia neuvotteluja. Mahdollisen siirtymän aikataulusta on vielä aivan liian aikaista sanoa mitään varmaa. Mutta koska Otavamedia on maamme vahvin toimija nimenomaan aikakauslehtikentässä, uskon että paperi-ANElle olisi luontevinta etsiä ilmiasua Suomen Kuvalehden tapaisesta formaatista (luonnollisesti tinkimättä perinteisistä sisällöllisistä vahvuusalueistamme eli aikuisviihteestä ja rajatiedosta).

    VastaaPoista
  6. Selvä, odotamme mielenkiinnolla.

    Mietin myös, mahdammeko joskus tulevaisuudessa nähdä ANE-TV:n. Ottaen huomioon kuinka voimakkaasti Ansari on kasvanut, en pitäisi televisioformaatin haltuunottoa lainkaan liioiteltuna mahdollisuutena. Ja nyt lottoarvontojen siirtyessä pois YLE:n hallusta, olisi tässä miljoonan taalan paikka omia lähetusoikeudet itsellesi (mikäli ihmettelet, miksi heitän tällaisia liikeidoita pois kuin ei mitään, niin en tiedä itsekään. Ehkä olen jo luovuttanut.). Sinulla, Jaakko, on nyt mahdollisuus tulla Suomen vaikutusvaltaisimmaksi mediamoguliksi sitten Erkon päivien. Kenties vaikutusvaltaisemmaksikin.

    VastaaPoista
  7. Ja jos vähän piikittelisin, niin aikuisviihde ja rajatieto ovatkin ne aiheet, jolla sait Ansarin suosion räjähtämään. Siirryttyäsi asialinjalta myös tissijournalismin ja homeopatian puolelle, möit periaatteesi ja sinusta tuli vain yksi klikkaushuora. Sivustolla vilisevät luontaistuotefirmojen mainokset myös paljastavat rahoituksen lähteesi. Energiahoitoja ja enkeliterapiaa...o tempora o mores!

    Pitänee perustaa kilpaileva verkkolehti, tämä on mennyt liian pitkälle.

    VastaaPoista
  8. Otan kriittisen kuittailun vastaan nöyränä, varsinkin kun se tulee henkiseltä isältäni herra Korpilta. Sapiskan saaminen kuuluu asiaan, kasvattaa ja tuntuu ajoittain jopa aistilliselta. Henkilökohtaisesti näkisin, että ns. klikkihuoraus on vain yksi välttämätön välivaihe kaupallisten verkkomedioiden evoluutiossa. Ennen pitkää laatujournalismi tulee löytämään toimivampia, hienostuneempia ja "kunniallisempia" ansaintalogiikkoja.

    VastaaPoista
  9. Suokaa toistamiseen karkea kielenkäyttöni anteeksi, menetin hermoni jälleen. Viime viikot eivät ole olleet helppoja. Täytynee pidättäytyä kommentoimasta enempää, nyt liikutaan vaarallisilla vesillä. On toki imartelevaa kuulla olevansa esikuva kilpakunppanilleen, mutta kun katson edellisiä kommenttejani ymmärrän, että tässä on itsekritiikin paikka.

    Pahoittelen siis lukijoille tai päätoimittajalle syntynyttä mielipahaa. Zen-kammioni kutsuu introspektioon.

    VastaaPoista