sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kauniita kirjoja kauniille ihmisille, osa 6

Kirjankansikatsaukseni on saapunut lähelle jälleenrakennuksen alkujuurta, "Suomea vuonna nolla". Vasta nyt voimme tarkastella silmiemme eteen piirtyvää kirjadesignin historian suurta linjaa koko komeudessaan: Rakkauselämän tienviitoista Saunamestariin.

Jos valikoimani edustavuuteen on luottamista, Suomen kirjankansitaiteen kultakauden vallitseva tyyli oli klassisen puhdaslinjainen roturealismi. Suuntaus alkoi väistyä 1960-luvulle tultaessa painuakseen lopulta pienpainatteiden marginaaliin. Mutta kuten edellinen merkintäni osoittaa, ainakin vielä vuonna 1963 roturealismin kannatus oli vakaalla institutionaalisella pohjalla.

Viehättävänä erikoisuutena mukana on varhainen pop up -kirja Punahilkka, jonka sivuilta Peto kirjaimellisesti ponnahtaa pahaa aavistamattoman lapsilukijan silmille.

ANEn toimitus tekee parhaillaan lähtöä vaaralliselle ulkomaankomennukselle etsimään "skuuppia". Jos kriisipesäkkeessä tulee "kuumat paikat", on luultavaa että mahdollisten tulevien kommenttien julkaisu viivästyy jopa useita vuorokausia. Toivomme lukijoilta kärsivällisyyttä. Vaikka julkaisutahti tilapäisesti hidastuu matkan aikana, kommentit ovat yhtä lämpimästi tervetulleita kuin ennenkin. Blogi palautuu normaaliin hektiseen päivärytmiin kahden viikon kuluttua.  



Jaakon kauneimmat kirjat 1947-1958

1958
 Arvo Aallas: Vinosilmä saapuu 
satamaan (Karisto)



1957

 
Thoralf Gulbrandsen: Puuttuva rengas
 (Ristin voitto r.y.)


 
 1956


Pekka Tiilikainen: Suunnista raittiuteen
 (Suomen opettajain raittiusliitto)


1955
 
Aarne Hellemaa: Eläinten täyttäminen
(Otava)


1954
 
 M. H. Morrill: Puhuvan rummun maassa
(Kustannusliike Kirjatoimi)



1953
 
 Karl-Aage Schwartzkopf: Makkosten
musta Momo (Gummerus)



1952
 
 Aleksi E. Saarela: Alkoholinorjan
vapahdus (Ristin voitto r.y.)


1951
 
 Vilho Helanen: Kansantuhooja
(Gummerus)


1950
 
 Punahilkka-nousukuvakirja
(Kuopion kansallinen kirjapaino)


1949
 
Martti Koura: Yhdestoista hetki (Otava)


1948
 
 Valdo Fleming: Rummut puhuvat (WSOY)


1947
 
M. Sexerot: Rakkauselämän tienviitat
(Viljanteen kirjakauppa ja kustannusliike)

5 kommenttia:

  1. Allekirjoittaneelta, naturaalmente, nämäkin löytyvät hyllystä ja useimmat omistuksella, mutta sitä jäin pohtimaan Karl-Aage Schwartzkopfin Makkosten mustan Momon kohdilla, että eikö olekin hienoa piiloautobiografista kirjoitusta kirjoittaa (scribtible) Mustapäänä Makkosen mustasta homosta. Minähän olen hyvinkin vapaamielinen mutta ennen muinoin saattoi rasistinen kriitikko panna huomionsa esineeksi hyvinkin heikkoa huumoria onhan Schwartzkopfin klassikkotektin suomennos vuodelta 1953 eli ajalta ennen finlandisaatio-modernismia.

    VastaaPoista
  2. Kas, enpä hoksannutkaan kuin vasta nyt, että tuo Makkos-Momo on Romaanihenkilön kuoleman päivänselvä preteksti = tekosyy.

    VastaaPoista
  3. No näinpäs onkin! Pitäisi olla kirjallisuustieteilijä että mokoman notiseeraa. Ja Andy McCoy kutsui Michael Monroeta Homo-Makkoseksi. Ja Hanoi Rocks ensihajosi 1985 ja samana vuonna ilmituli Makkosen kuolema.

    VastaaPoista
  4. Vinosilmä saapuu satamaan -opuksella ja Saatana saapuu Moskovaan -teoksella täytyy olla jokin (nimellinen) yhteys.

    VastaaPoista
  5. Ehdottomasti. Ehkä Aallaksen teoksesta on säteillyt tiedostamattomia vaikutteita Master i Margaritaa suomennettaessa. Sen sijaan vuoden 2007 Jaakon kauneimman kirjan ja Bulgakovin klassikon nimien samankaltaisuus menee luullakseni sattuman piikkiin.

    VastaaPoista