sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kauniita kirjoja kauniille ihmisille, osa 5


Tämänkertaisen kirjankansisarjan kuva-aiheista ja teosnimistä rakentuu yhteen liitettyinä johdonmukaista tarinallisuutta. Vaikutelma syntyi tahattomasti. Huomasin asian vasta koottuani teokset allekkain tätä blogimerkintää varten.

En silti lukisi ao. kompositioni sisäistä logiikkaa alitajunnan saati sattuman tiliin. Arvelen valikoiman vain heijastelevan 1960-luvulla voimistuneita sivilisaatiokriittisiä mielialoja. Teknologisoitumisen ja kaupungistumisen herättämät dystooppiset aavistukset saivat luonnollisesti ilmauksensa myös aikakauden parhaassa kirjankansitaiteessa.

Mutta ei 1960-luku toki ollut pelkkä liikenneonnettomuuksien ja yleisen lohduttomuuden vuosikymmen. Tieteellisen ja teknologisen kehityksen myönteiset puolet pilkahtelevat eloisasti esimerkiksi vuosien 1960 ja 1968 kansitaiteessa. Vuoden 1966 teoksen kannessa on käytetty edistyksellistä linssipainatustekniikkaa, joka mahdollistaa liikevaikutelman: kun kirjaa kääntää kädessään hivenen toiseen kulmaan, naishahmon huulet suipistuvat.

Sukupuolivähemmistöjen historiankirjoitus tietää kertoa, että homoseksuaalisuuden kriminalisointi päättyi Suomessa vuonna 1971 ja homous poistui tautiluokituksesta vuonna 1981. Moniarvoisessa Suomessa varttuneelle nuorisolle voi tuottaa vaikeuksia eläytyä menneiden vuosikymmenten tukahduttavaan ilmapiiriin. Niinpä on ilahduttavaa todeta, miten rohkeasti seksuaalivähemmistöt saattoivat kuitenkin manifestoida identiteettiään jo vuonna 1967 nuorisolle suunnatun antologiasarjan kansikuvassa.
  

Jaakon kauneimmat kirjat 1959-1968


1968
Tauno Nurmela: Hei elämää! (WSOY)


1967
 
 Veli Giovanni: Poikien oma kirja 1967 (Otava)


1966
 
Willy Breinholst: Suutele vaimoasi (Karisto)


1965
 
Veikko Pajunen: Ennen kolaria ja sen jälkeen (Tammi)


1964
 
 Olli Aro: Elän hengityslaitteessa (Otava)


1963
 
Rune Andréasson: Joe Leijonanmetsästäjä
(Kirja-Lito)


1962
 
 Niilo Yli-Vainio: Kuolema ajaa takaa
(Ristin voitto r.y.)


1961
 
 Ed Lacy: Houkutus (Valpas-Mainos)


1960
 
 Hugo Glaser: Jännittävää lääketiedettä:
Lääkärit omien kokeidensa kohteina (WSOY)


1959
 
Outsider: Katakombien kummitus
(Kustannus Oy Ajanviete)

5 kommenttia:

  1. Niilo Yli-Vainion (sukua?) kirjan kansitaide tuo mieleeni K. Päätalon Iijoki-sarjan kansitaiteen: huolestuneenilmeinen ilmeinen herra tekemisensä parissa. Postmoderni harhaanjohtavuus löytyy ainakin Iijoki-sarjan kansitaiteesta, tiedä sitten, josko Yli-Vainion (sukua?) kirjassa on samoin eli päähenkilö on aikastalainen porsas. Sori, siat.

    VastaaPoista
  2. Yli-Vainion (petojen sukua) teoksessa korostuvat ulkoapäin tulevat uhat ja läheltä piti -tilanteet: hukkumiselta, liikennekuolemalta ja sodassa tuhoutumiselta pelastutaan hiuksenhienosti. Mutta kiusasi Yli-Vainiota muistaakseni ainakin yksi henk.koht. pahe, tupakanpoltto, josta hän pääsi eroon Pyhän Hengen avulla.

    VastaaPoista
  3. pyrin kalkyloimaan mahdollisia eksistenssikvanttoreita (∃). Homma ottaa aikaa ja harventaa hiuksia(kuten huomaat, E osoittaa logiikassa länteen ja piipputupakkiakin on kulunut jo massillinen. Näin äkkiseltään kuolemaa Zundapilla? pakeneva (saatana tahi muu belsebuubi??) Niilo miellyttää. Myös tiedeuskovaisten ruisku on hieno (mitähän siinä on?)Q

    VastaaPoista
  4. ja tosiaan! k=fi operaattori joka sitoo väitteen joukkoon universaalisesti (∀) tai eksistentiaalisesti (∃)
    itse uskon eskistentialismiin niin kauan kuin sitä kohdallani riittää, eli olkaamme ihmisiä ainakin siihen saakka kunnes tiede meidät muiksi kehittää. Ihmiskokeet ovat mielenkiintoisia, vaikka kysymyksessä olisi lääketieteen lisensiaatti.

    VastaaPoista
  5. Minun sisäinen logiikkani ei kurottele kertalukuja, korkeuksia eikä syvyyksiä (varsinkaan vapunpäivän aamuna). Pysyttelen mieluummin mukavuusalueellani luonnollisessa kielessä.

    Glaserin teoksessa lääkärit ruiskuttavat itseensä muun muassa lysergihappodietyliamidia eli LHD:tä.

    VastaaPoista