lauantai 20. huhtikuuta 2013

Kauniita kirjoja kauniille ihmisille, osa 4

Huomaan, että 1970-luvun muotitiede ufologia on saanut vahvan edustuksen tämänkertaisessa kauneimpien kirjojeni sarjassa. Ehkä aikakauden hengestä kertoo jotain se, että jonkinlainen paranormaali ulottuvuus sisältyy melkein kaikkiin valitsemiini teoksiin. Itse asiassa vain E-insituutin Liha-julkaisussa lähestymistapa pysyy alusta loppuun mutkattoman maanläheisenä.

Mukana on tällä kertaa myös ikisuosikkini, Aino Räsäsen Muuttolinnun pokkaripainos. Kansikuvan jännitteinen (auto)erotiikka tekee siitä mahdollisesti kaikkien aikojen kauneimman suomalaisen kirjan.

Ilona Tellukselaisen ja Anne Pajuluoman teosten piirroskuvitusten hienoudet ja hauras painotekninen impressionismi eivät välity pelkkien kansikuvien perusteella. Päivitän katselmusta, jos onnistun lähipäivinä ottamaan kirjoista havainnollisia digikuvia.    


Jaakon kauneimmat kirjat 1969-1979


1979


Joseph Gilmore: Heroiinin kirous (Vaasa Oy)


1978
L. Ron Hubbard: Scientologia: perusasiat
ajatuksesta (New Era Publications International)

1977
Ilona Tellukselainen: Avaruuden lähetti (omakustanne)



1976
Dekkari-sarja 1/1976: Teloittakaa Matti Koski
(Kustannus Oy Karkir)

1975
Anne Pajuluoma: Tyttö Siriuksella 
(Alea-Kirja Oy)

1974
Liha (E-instituutti)



1973

Aino Räsänen: Muuttolintu (Karisto)



1972
Toveri Kim Il Sungin vallankumouksellisen
toiminnan lyhyt historia (Sanan Tie)

1971
Kim Kansas: Juopa (Ansa produstions)



1970
James Dark: Armoton mies (Vaasa Oy)


1969
David Irving: V2 - Hitlerin unelma (WSOY)

26 kommenttia:

  1. Jaakko Jaskaseni,

    luullakseni olet nyt ratkaissut 70-luvun arvoituksen, tuon pol. historiaa pitkäänkin askarruttaneen ongelmavyyhdin eli miksi 70-luvulla Pentti Saarikoski muutti Ruotsiin. Syy on ufojen.

    "Urho Kekkonen" jo soitti minulle Tinatuopista iloissaan ja ollaan sovittu, että saat rahoituksen jotta otat (hans)selon menneisyystyöryhmässäsi siitä miksi "Pena" diggaili Immosen Liisaa. Onks 1,2 milliä sopiva hinta? Muttei vielä puhuta laajemmin kun Akatemia-kieppiä uupuu. Mutta näillä puhein tää on sovittu. Jos tahot duunata sen väliraportin, Ruskean kirjan, niin mun puolestani okei. Lähen nyt myymään konia päiväkotilapsille, että ne muistaa kestävästi kehittyä.

    VastaaPoista
  2. Jaa-a, hieman ufoteoriasi herättää epäilyksiä. Kuuluisa traumaattinen kontakti Sarioloiden kesämökillä Sammatissa tapahtui jo elokuussa 1968, joten miksi "Pena" olisi "jahkaillut" muuttoa seitsemän vuotta...?

    VastaaPoista
  3. Mutta lauletaanhan "Seitsemän vuotta onnehen" ja "Pena" julkaisi noina vuosina Onnen ajan - ja Alueen. Onnen ajan Alue. Get it? m.o.t.

    VastaaPoista
  4. Aukotonta päättelyä, myönnetään.

    VastaaPoista
  5. Jos valitaan kommentoijan ja listaajan syntymävuodet eli 1971 ja 1976 (olettaisin että muistan oikein) ei jäädä kauas totuudesta, vaikka on tuo 70-luvun estetiikka kokonaisuudessaan varsin messevää...

    VastaaPoista
  6. Tarkistin luotettavasta lähteestä syntymävuotemme, molemmat menivät oikein. Vuoden 1976 kannessa jännite rakennetaan kekseliäällä kikalla: maila näyttää katkeavan epäloogiseen suuntaan.

    Vuoden 1971 teoksen julkaisijaksi on merkitty todellakin "Ansa produstions", ei " Ansa productions".

    VastaaPoista
  7. eläköön se pieni error! melkein yhtä kutkuttava kuin taannoin verbi "periksiä" teoksen Älä Anna periksi nimessä vai kuinkahan poeettisesti tuo pitäisi hahmottaa.

    VastaaPoista
  8. Kaipa "periksiä" voisi olla myös "periksen" eli Peräsmies-sarjakuvan monikon partitiivi.

    Kirjakavalkadini toisella mestarilla Juhani Töytärillä on näköjään samanniminen runo, jossa on vieläpä sama epäkonventionaalinen kirjoitusasu. Positiivarit-sivuilla runon ystävää totisesti hemmotellaan:

    http://www.positiivarit.fi/ala_anna_periksi

    VastaaPoista
  9. Tämä viimeinen säkeistö on parasta runoutta mitä olen aikoihin lukenut. Vakavaa elämänfilosofiaa affirmoivalle sen sanoma on kohottava, ironikolle ja pessimistille samoin, ja ihmeellisintä on, miten taidokkaan ristiriitaisiin riimeihin tämä aatteellinen liikuntavara on valettu:


    Epäonnikin on onnea, nurin käännettyä vain,
    synkkien pilvien yllä taivas on kirkkain.
    Koskaan et tiedä, onka matkaa paljon vai vähän,
    Yht'äkkiä huomaat – se päättyikin tähän.
    Pure siis hammasta, se vaikeaa on,
    älä luovu vaikk’ ois tilanne mahdoton.

    Kiitos, Jaakko, tästä hienosta linkityksestä. Linkkien jakamisen taidetta hienoimmillaan!

    VastaaPoista
  10. Kas, positiivareiden huoneentaulu onkin "Älä Anna Periksi", ei "Älä Anna periksi". Ehdin jo ihmetellä, kytkeekö kauneimpia kirjoja yhteen jokin salaperäinen parviälyilmiö...

    Mukavaa joka tapauksessa kuulla runon viinin maistuneen Vesalle. Toivottavasti muutkin lukijat ammentavat siitä "eväitä" alkavan viikon "haasteisiin".

    VastaaPoista

  11. Positiivareiden sanoituksista löytyy lujuutta, joka lyö korville kaikkea turhaa spekulaatiota.

    Itse aloitin runollisella virheluennalla: "Pure siis hammasta, se valkeaa on / älä luovu vaikk' ois tilanne mahdoton" (Tätä edesauttoi tekstin tihrustelu puhelimen näytöltä.)

    Onpa kylläkin totta, että näin runotekstiin syntyi hauska ja vakuuttava sanaleikki (valkea hammas, tulinen hammas eli kokemus banaaliuteen yhdistyvästä traagisesta kivusta). Vaikka runo tarjoaa tällaisia lukumahdollisuuksia ikään kuin merkityksen varjoina (puhutaanhan siinä kirkkaimmasta taivaasta vrt. tuli / valkea jne.), se samalla sanoutuu ponnekkaasti irti kaikesta tyhjänpäiväisestä mielikuvituksen leikistä ja virheluennan ilosta.

    Runollisen kikkailun sijaan se sanoo asiat niin kuin ne ovat: "pure siis hammasta, se vaikeaa on." Miten yksinkertaista ja totta: hampaan pureminen on vaikeaa niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisesti, joskus puremistilanne on jopa mahdoton, ei vain haastavaa kuten näinä positiivisina aikoina on tapana sanoa. Ajatellaanpa vaikka vain tilannetta, jossa hampaaseen on istutettu jotakin - pureminen on todellakin mahdotonta kivun ja rankaisutoimien vuoksi, mutta suurimmalle osalle lukijoista tulee eittämättä mieleen myös aivan tavanomainen puremistilanne; sekin täsmää kokemuksen kuvaukseen.

    Enempiä jaarittelematta tässä puhutaan epäilemättä koetusta ja eletystä elämästä. Runoilija ei eksy koukeroisten oksymoronien tielle itseään ja kuulijoitaan pettäen. Hän sanoo asiat niin kuin ne ovat: kaksijakoisessa jännitteessä, nopeasti päättyvällä matkalla.

    Taiteen kallisarvoisimpia viinejä sanoisin ja lisään: Kuunnelkaa Positiivareita, kuunnelkaa heidän positiivistaan lähteviä säveliä, jotka eivät edusta halpahintaista myönteisyyttä! Itse olen tehnyt sen virheen, etten ole aiemmin kunnellut. Vieläkin harmittaa, kun ilmaisin itseäni edellisessä kommentissa niin tautologisesti (hienosta, hienoimmillaan).


    VastaaPoista
  12. Ytimiin osuvaa erittelyä, Vesa! Vaikka lukutapasi on vahvasti eläytyvä, hyvä ettei runon tenhovoima lainkaan sumenna analyysisi kirkkautta.

    Yhtäältä fraasi "hampaan pureminen" muistuttaa muodoltaan myös koania, vrt. klassinen arvoitus taputtamisesta yhdellä kädellä...



    VastaaPoista
  13. Kuolemanleirin Peto - siinä todellista kansitaidetta - turha on IS: n jauhaa uutistenlukijoiden koltuista - enemmän housuja kirjojen kansiin! Myös Hubbardin irtopää (reduktio ad absurdum!) on kiinnostava!

    VastaaPoista
  14. Mitä se Sampsuliini (vrt. Lehtola J. 2001, Teokset I) siellä elitistisenä tuhisee?

    Uutisankkurien stailaukseen avautuisi yo. kansikatselmuksessa kaksi vaihtoehtoista ja yhtä varteen otettavaa linjaa: housullinen-paidallinen versus housuton-paidaton.

    VastaaPoista
  15. Eikö todellinen koan ole se, että Sami sanoo "Hmph."?

    Minä olen muuten opetellut taputtamaan yhdellä kädellä. Vaikka olen vasenkätinen, taputus onnistuu paremmin oikealla - tahdon korostaa, että en siis naksuta sormia. Aika hieno koan-ele tämäkin. Voin näyttää joskus.

    Aina voi oppia jotakin uutta ja mahdotonta; näin elämä meitä juurihoidettaviaan joskus ilahduttaa.

    VastaaPoista
  16. Se vaihtoehto jäi vielä huomiotta, että irtohammastakin (joko omaa tai toisen) voi purra.

    VastaaPoista
  17. omalla kohdallani tuo mahdollisuus on lähinnä teoreettinen. voin kuitenkin elää sen mielikuvan kanssa, että on ihmisiä / eläimiä, joille tuo vaihtoehto aktualisoituu ja vieläpä mahdollisuutena johonkin. kiehtovia ajatuksia, täytyy myöntää. ajattelepa kulhoa joka on täynnä juuri pureskeluun / imeskelyyn tarkoitettuja hampaita, satoja, ellei tuhansia erivärisiä ja erimuotoisia hampaita, niiden kalina...

    VastaaPoista
  18. Aiempi linkitykseni sai Vesalta niin suopean vastaanoton etten osaa kuin jatkaa aihepiirimme puitteissa poliittisen näkyrunouden seuraavalle tasolle:

    http://www.youtube.com/watch?v=IPw8Ks37i3E

    VastaaPoista
  19. Jaa jaa, tuota Laitisen Heikin Neekerin hammas -laulantaa kuunnellessa saa jonkinlaisen käsityksen siitä, miten vaikea on purra toisen suussa olevaa hampaistoa; toisen huulta, kieltä jne. on helppo purra jopa intohimoisesti, mutta toisen hammasta, siinä vasta toiseutta kerrakseen, en keksi muuta kuin jonkinlaisia primitiivisen raivon tunteita, jotka tuollaiseen tilanteeseen sopisivat!

    VastaaPoista
  20. Ehkä norsunluukauppiaat testaavat syöksyhampaan aitouden puremalla sitä...?

    VastaaPoista
  21. Asiasta jo kauan sitten erkautunut mutta yhä kiintoisa juttu hampaista ja nimenomaan syöksyhampukoista: National Geographicin artikkeli "Mammuttien perintö", joka kuvaa mammuttien syöksyhampaiden etsintää Siperiassa. Paikalliset tienaavat pitkäksi ajaksi purtavaa koko perheelle löytämällä aidon mammutinhampaan; myyntiarvo voi nousta 50 000:een oiroon. Toki tässä tulevat mieleen myös eräät putkihampaiset porsaat...

    VastaaPoista
  22. Putkihampaisilla porsailla viitannet afrikkalaiseen maasikaan, josta kerrotaan suomalaisessa wikipediassa kiinnostavasti:

    "Eläimen ravintotottumukset ja ulkoiset piirteet ovat niin lähellä Etelä-Amerikassa eläviä vajaahampaisia, että se ennen luokiteltiin kuuluvaksi tähän lahkoon ja vieläpä samaan sukuun eteläamerikkalaisten muurahaiskarhujen kanssa. Nykyisen käsityksensä mukaan se kuuluu kuitenkin erilliseen putkihampaisten lahkoon ja on tämän lahkon viimeinen elossa oleva laji."

    Maasian oma (tämänhetkinen) mielipide taksonomisesta identiteetistään on siis saatu selville.

    VastaaPoista
  23. Asiasta kukkaruukkuun (aioin kirjoittaa maksalaatikkoon, mutta ajattelin, että se saattaa loukata kasvissyöjiä). Törmäsin tällaiseen neuromanttiseen projektiin:

    http://neurofiction.net/

    VastaaPoista
  24. Kiitos, anonyymi. Uusi asia meikäläiselle.

    VastaaPoista
  25. Ilona Tellukselainen on minun äidin sisko.

    VastaaPoista