torstai 11. huhtikuuta 2013

Kauniita kirjoja kauniille ihmisille, osa 3

1980-luku oli jälleenrakennuksen, syvälle käyvien sosiaalipoliittisten muutosten, pariisilaisvaikutteiden ja  perhosmaisesti kapenevien solmukkeiden vuosikymmen. Saha- ja kutomoteollisuus kukoistivat maamme ensimmäisessä teollisuuskeskittymässä Viitasaarella. Presidentti Koivisto teki kuuluisan ja kohtalokkaan Himalajan-retkensä. Uusi muotitanssi bous-bous-mie villitsi kansan.

Samalla kun politiikka ja liike-elämä muurasivat kivijalan elinvoimaiselle teollisuusyhteiskunnalle,
kirjailijat - kansakunnan perustajaisät - luonnostelivat jo tulevan jälkikolonialistisen Suomen maastokarttaa. Uudelleen virinnyt optimismi ja kulttuuritahto kirvoittivat useita mestarinäyttöjä myös kirjankansigrafiikan alalla.


Jaakon kauneimmat kirjat 1980-1991


1991


Arto Kytöhonka: Kurjan miehen kirjeitä
avioerosta, lapsista, kuolemasta (Äitini Talo)


1990


Painehaavaumien ehkäisy ja hoito
(Invalidisäätiö)


1989


Kari Reitari: Liukas on elämän polku (omakustanne)


1988


Antti Arve: Matti Nykänen, maailman paras
(Kirjayhtymä)


1987


Hulkkonen: Ruumiitten ruuti ripaska
(Viihdeviikarit Oy)


1986


Vilho Piippo: Herrat paratkoot (omakustanne)


1985


 Matti Kid Hytönen: Henki katkolla, Cavander
(Kolmiokirja Oy)


1984


Stepan Pakkanen: Elämää pelon varjossa 
(omakustanne)


1983


Monsieur Mosse: Virpin ja Anitan puuhat!
(Oy Erotica Ab)


1982


Vitsivuosi 1982 (Pop-kirjat)


1981


Bernd Klingner: Kivääriampujan opas (Sonator)


1980


Reino Orasmala: Koira haudattuna (Librum)

8 kommenttia:

  1. Liekö Kari Reitari Reitarin sukua? Odotan jännityksellä, mitä 70-luvulta löytyy. Esim. huutomerkkisarja oli ihanan kitsch ainakin sisällöltään. Vaikken ole lukenut.

    VastaaPoista
  2. Mieltä kiinnittävä kirja myös sisällöltään tuo Liukas on elämän polku. Kari Reitarin eli Reino Heinon henkilöllisyyttä valotetaan lyhyesti täällä: http://www.ateistit.fi/uutiset/Testam3.html

    Tunnustan, että vuoden 1988 teoksen kohdalla saatoin syyllistyä esteettisesti laiskaan ajatteluun. Ei kaikki mäkikotkaan liittyvä ole välttämättä kaunista an sich.

    VastaaPoista
  3. Vuodet 1980 ja 1990 nousivat tällä kertaa ehdottomiksi suosikeikseni; tällaista yhtäaikaista ihmisläheisyyttä ja ihmisen elonpiiristä poistumista tai ihmisyyden reuna-alueille siirtymistä kyetään harvoin saamaan näin elävästi vangittua; vuoden 1980 kansitaiteessa kiehtoo liikkumattomuus ja muutama liikkumattomuuden syyn paljastava yksityiskohta ja vuoden 1990 kuvassa potentiaalinen tervehdyttävä liike, joka saa miltei yli-inhimillisen auran!

    VastaaPoista
  4. Orasmalan teoksen kansi on tietojeni mukaan jo alan entusiastien noteeraama klassikko. Jännittäviä ristivetoisia signaaleja: rasvainen kulutusmaitotölkki kumollaan muttei onneksi auki, kuppi vain puolittain nurin... Painehaavauma-kirjassa erikoinen jännite taas muodostuu eteerisen kansikuvan ja naturalistisen valokuvakuvituksen välille.

    Piilotajunnan oikut ovat muuten ihmeelliset. Kirjoitin johdantotekstin eilen ilman, että kansanedustaja Hakkarainen olisi kertaakaan viuhahtanut päivätajuntani näyttämöllä. Vasta pari tuntia julkaisun jälkeen havaitsin sahateollisuus-Viitasaari-linkin.

    VastaaPoista
  5. Uskallan veikata, että vuoden 1977 kunniapaikka kuuluu teokselle Paavo Haavikko: Ihmisen ääni. Haavikko oli keskinkertainen runoilija, mutta helvetin komea mies.

    Maailma odottaa seitsemänkymmentäluvun kirjataideantia henkeään pidättäen.

    VastaaPoista
  6. Herrat paratkoot & Koira haudattuna ovat oikeasti hienoja. Tavallaan.

    VastaaPoista
  7. Harry: pieleen veikkasit. Vuoden 1977 kaunein kirjani ei edusta ihailemaasi (ulkonäkö)fasismin estetiikkaa. Jännitys tiivistyy - pyrin julkaisemaan 70-lukuosuuden tämän viikon aikana.

    Hanna-Riikka: olen samaa mieltä, vaikka aistin kommentissasi muihin kauneimpiin kirjoihini kohdistuvaa epäsuoraa dissausta...

    VastaaPoista
  8. Eräs kuuluisa suomaalainen tv-kirjailija nimitti Monsieur Mossea takavuosina eräässä teoksessa (olikohan jonkin sortin julkkiskirja) "uskomattomaksi palleroksi", sen sijaan en ole ollut selvillä siitä, että Mosse on jo aiemmin "paljastanut kaiken".

    Mosse päätyy kiivaan tarkastelun jälkeen suosikiksi: Kannesta paistaa todellinen elämänilo, nautinto, kiitollisuus ja anteliaisuus, mikä on näinä epäkiitollisina aikoina harvinaista!

    -e

    VastaaPoista