torstai 4. huhtikuuta 2013

Kauniita kirjoja kauniille ihmisille, osa 2


Kolme viikkoa sitten esittelin blogissani vähälle huomiolle jääneitä kirjataiteen valioita. Tarkoitukseni oli täydentää kokonaiskuvaa kyseisen alan suomalaisosaamisesta, josta Vuoden kauneimpien kirjojen lista antaa toki jo sinällään edustavan käsityksen.

Keskityin esittelyssäni vuosiin 2003-2012; noudatin samaa rajausta kuin Kirjataiteen komitean verkkosivuilla. Mutta jo kolme viikkoa sitten mielessäni virisi haave laajemmasta katsauksesta, joka havainnollistaisi parhaan suomalaisen kirjadesignin historiallista kehitystä - sekä suurten muotitrendien heiluriliikkeitä että valtavirrasta erkaantuneiden sivujuonteiden moninaisuutta.

Vuoden kaunein kirja -tunnustuspalkinto jaettiin ensimmäisen kerran 1947, mutta en ole löytänyt tietoja vuotta 2003 edeltävistä voittajista. Niinpä on mahdollista, että seuraavaan katselmukseeni sisältyy jo kertaalleen tunnustettuja kirjavalioita. Joka tapauksessa kaikki valitsemani teokset ansaitsevat noston ja noteerauksen myös nykypäivässä. Olen tietoisesti painottanut valikoimassani pien- ja omakustanteiden osuutta, kuuluvathan tällaiset teokset uhanalaisimpaan olioluokkaan kansakunnan muistin rajaseuduilla.

Seuraavaksi käyn siis läpi "Jaakon kauneimmat kirjat" vuosilta 1947-2002, mutta esteettisen ähkyn välttämiseksi paloittelen kavalkadin viiteen, suunnilleen vuosikymmenen mittaiseen jaksoon. Koska tulin aloittaneeksi nykypäivän kirjataiteesta, etenen ajassa takaperin. Kirjavalioideni kakkososa käsittää vuodet 1992-2002.

Vuoden 1996 teoksesta skannasin poikkeuksellisesti myös takakannen, sillä suunnittelijan visio välittyisi vaillinaisesti pelkän etukannen perusteella. Itse asiassa myös vuoden 1997 teoksen takakansi keskustelee etukannen kanssa orgaanisesti. Enempää en paljasta. Toivon, että vaatimaton "teaserini" houkuttelee blogini lukijoita näiden unohdettujen helmien ääreen.



Jaakon kauneimmat kirjat 1992-2002

2002



Doctor Ammondt: Yksinäiset yöt: 
Tangomies elämän sylissä 
(Kopijyvä Kustannus)


2001



Juhani Laukkonen: Seurakunnan
ylösotto ja valtakuntien tuho
(omakustanne)


2000



Martti Ojala: Älä Anna periksi
(Tm Markkinointi M. Ojala)


1999



Rosie Corrigan: Se diggas pilveä
enemmän kuin mua (Karisto)


1998



Karl-Magnus Spiik: Hyvä kirje:
Tieni Hyvä kirje -kilpailun voittajaksi
(KMS Kaarina Oy)


1997



Ray Kaattari: Rupperpoots inta 
sit-house (Rubberboots Press)


1996



Pekka Tulppo: Esileikkimökki (omakustanne)


1995



Juhani Töytäri: Saavutusten seikkailu
(Positiivarit Ky)


1994

           
Marijk Hitchcock:
Varo Israel - karhu tulee
(Kuva ja sana)


1993



Reino Häyry: Ihminen Ilaskivi
(Laskenta Oy Viisikko)


1992



Lumikki Tammi: Sydämen valtias
(Recallmed)


EDIT 4.4.13: Korjasin Martti Ojalan teoksen kirjoitusasun, siis Älä anna periksi --> Älä Anna periksi

23 kommenttia:

  1. Tahdon tässä tarkentaa, että useat ylläolevista voittajista on suunnitellut graafikko, joka nykyisin on Vätin Kustannuksen palkkalistoilla. Sai siinä monenlaista kultaista kädenpuristusta ja suihkausta tehdä jo etukäteen että voitimme kilpailun ja nappasimme tähtigraafikon meitä vielä isompien kustannustalojen nenun edestä. Ähäkutti vaan!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kun tarjosit meille tirkistysaukon kustannusmaailman kulissien taakse. Kuten aiemmin sanoin, monissa oma- ja pienkustanteissa teoksen graafinen suunnittelija on jätetty mainitsematta. Toivon että Vätin Kustannus poikkeaa tästä linjasta ja osoittaa näille kirja-alan hiljaisille puurtajille arvostusta nostamalla kansitaiteilijoiden nimet esiin.

    VastaaPoista
  3. Jos näen lähipäivinä unta Esileikkimökin kansiaiheesta, lähetän korvausvaatimuksen postitse.

    VastaaPoista
  4. Sinänsä perusteltu linjaus, mutta viestintuojaa en tässä tapauksessa lyhytnäköisesti ampuisi vaan kohdistaisin vaatimukset ensisijaisesti kirjan tekijään/julkaisijaan.

    VastaaPoista
  5. Tulpon teos on kyllä ihan vastustamaton, samoin M. Hitchcockin kar/uhuklassikko, ja mitäpä sanoisin Tohtori Tangon seikkailuista tai Ihminen Ilaskivestä, vain muutamat mainitakseni: Elämä on täynnä estetiikkaa, politiikkaa ja merkitsemättömiä merkityksiä ja olisihan kaikki ainakin piirun verran tyhjempää ilman näitä reviirimerkkejä. Pitäisikö muka tuijottaa männyn kylkeä kun siitä voi tehdä paperia, jolle painaa aikamme (ja kaikkien aikakausien) eteenpäin pyrkivä ja syvälle luotaava henki! Jaakko, olen jälleen kerran äimän käkenä eli mykistymisen partaalla: mistä näitä kirjoja oikein tulee! Tämä valikko lyö laudalta minkä hyvänsä yksittäisen kustannusyhtiön kevätohjelman, for sure.

    VastaaPoista
  6. Ennen merkinnän julkaisua mietin, pääseekö teosten kansitaide oikeuksiinsa pelkkinä pieninä jpg-kuvina vai tulisiko niihin liittää isokokoisempien versioiden linkit. Nyt on mukava huomata ettei laiskuuteni kostautunut: kuvat kommunikoivat blogini lukijoille, herättävät tunteita ja ajatuksia aivan niin kuin toivoinkin. Ja onhan toki huomionarvoista, että esim. arkkitehtuurista ja elokuvasta poiketen kirjataide ei maalaa leveällä pensselillä lavealle kankaalle vaan operoi yleensä verrattain suppeassa tilassa. Ehkä jotain valikoimani korkeasta laadusta kertoo juuri se, ettei näiden kirjankansien graafisen ilmaisun teho merkittävästi kärsi edes postimerkkikokoon pienennetyssä muodossa.

    VastaaPoista
  7. Juhani Töytärin teoksen nimi voisi olla myös "Seikkailuja suoliston mutkissa". Jotenkin tuo liikennemerkki suorastaan pakottaa ajattelemaan suolistoa.

    Juristini soittaa sinulle Jaakko alkuviikosta. Kirjat ovat olleet olemassa jo pitkään, mutta ilman blogiasi en olisi koskaan edes ajatellut sanaa Esileikkimökki. Sitä paitsi yleensä on varminta ampua myös viestintuoja.

    VastaaPoista
  8. Niin, ehkä tuossa kannessa on tietoisestikin tavoiteltu gastrointestinaalisia mielikuvia - onhan kyseisen Positiivarit-firman suosituimpia ilmaispalveluja "Ajatusten aamiainen". Esittelyteksti yrityksen sivuilta:

    "Ajatusten Aamiainen on arkiaamuisin tarjoiltava maksuton sähköpostipalvelu. Muutama minuutti rohkaisevien ajatusten, puhuttelevien tarinoiden ja tasokkaan huumorin parissa varmistaa onnistumisten eväät alkavaan päivään. Myönteisen ajattelutavan omaksuminen ja ylläpitäminen toteutuu parhaiten säännöllisellä toistolla. Pisara kerrallaan täyttyy suurikin saavi."

    VastaaPoista
  9. Luin "Esileikkimökin" takakannen, koska kuvat oli mahdollista klikata isommaksi, ja luulen olevani työkyvytön ainakin kaksi päivää.

    VastaaPoista
  10. Kas, en huomannutkaan että osa kuvista suurenee automaattisesti. Esileikkimökin takakansiteksti tosiaan täydentää oivaltavaa kuvakompositiota, joka toki sellaisenaankin - uteliaisuutta herättävään teosnimeen yhdistettynä - viettelee lukijan tarttumaan kirjaan.

    VastaaPoista
  11. Näistä kansista tuli mieleeni, että Kartta ilon lähteelle -teoksesi kanteen sopisi tämä kuva kuin "nakutettu":

    http://3.bp.blogspot.com/-rRm0p7znzlA/UNM4D-V0CAI/AAAAAAAAEZc/XoM929zHjXA/s1600/38+Jote+Ahola+27-11-12+Madonna.jpg

    VastaaPoista
  12. Jaakko, näyttää siltä että sinua vastaan on suunnitteilla joukkokanne ja olen tässä vähän "Erin Brockovichinä" mukana kun voin seurata toimiasi "pääkallonpaikan" lähettyviltä. Olen jo käynyt kaivossasi ottamassa näytteitä.

    VastaaPoista
  13. Harry: kiitos linkistä hienoon kollaasiteokseen, jonka tekijänoikeudet ilmeisesti kuuluvat säveltäjä Kari Rydmanille. Kenties kustantaja ottaa häneen yhteyttä siinä vaiheessa, kun elämäntaito-oppaani julkaisu tulee ajankohtaiseksi.

    Sami: huomasin tänään blogini kävijämäärän lisääntyneen huolestuttavasti - vihaiset anonyymit tahot ovat kaiketi käyneet täällä Facebookin kautta keräämässä aineistoa joukkokannetta varten. Tilanne on hyvin ikävä siksikin, etten usko ammattiliittoni lakimiesten pystyvän puolustamaan oikeuksiani täysipainoisesti. Olen joutunut pettymään heihin kerran jos toisenkin riitatilanteissa, jotka liittyvät mm. perusteettomiin porttikieltoihin, mielivaltaiseen voimankäyttöön ja salakuunteluun.

    VastaaPoista
  14. Sain juuri näytteiden tulokset ja kaivosi vedessä on huolestuttavia määriä Antabus-lääkettä.

    Kaivon kanteen asennettu neulegraffiti viittaa siihen, että asialla on ollut Navettaproosa-terroristiryhmän Varsinais-Suomen henkiin herätetty solu.

    VastaaPoista
  15. Navettaprosaistien suhteen en ole lainkaan huolissani, heihin minulla läheiset ja lämpimät välit. Samastun navettaproosan mielenmaisemaan voimakkaasti, mm. Erwin Tuppuraiseen (joka tosin taisi edustaa etupäässä navettalyriikkaa) ja Mark "The Horseman" Matthewsiin (joka tosin taisi olla enemmän pilttuuseen päin kallellaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. etupäässä navettalyriikkaa, po. takapäässä navettalyriikkaa

      Poista
  16. Kiitos, kerta kaikkiaan fantastisia. Tuli heti itsellekin kauniimpi olo. Vähän oksettaa ja tuntuu kalpealta, mutta ehkä se on vaan heroin chic. T: Ihminen, yksi meistä

    VastaaPoista
  17. Joissain tapauksissa näihin kauneuden kokemuksiin tosiaan liittyy subliimi mielenjärkytys, joka voi ilmetä rajunakin fyysisenä oireiluna. Eiköhän se silti ajan mittaan mene ohi. Parane pian!

    VastaaPoista
  18. Eikös tuo ole Suomen Sokerin (tai jonkin muun kyseistä tuotetta raffinoineen instanssin) 90-lukulainen liikemerkki, joka noin näppärästi imeytyy suoliston joka mutkasta.

    VastaaPoista
  19. Mielenkiintoinen tulkinta. Minä taas hahmotan Suomen Sokerin logon luotina, jonka kylkeen metsästäjä on veistänyt kaksi maagista riimua. Malliesimerkki siitä miten pelottaville alueille projektiiviset havaintotestit voivat meidät johdattaa.

    VastaaPoista
  20. Aa, viittaat kunnianarvoisaan historialliseen S-toppalogoon. Mutta olen likimain totaalivarma, että juuri kansikuvassa nähdyn kaltainen viheroranssi aurinkokekokin on ollut vastaavan sokeritahon käytössä tuossa suunnilleen vuosituhannen lopulla.

    VastaaPoista
  21. Johan valkeni: mielessäsi selvästi kajastelee Sokeria luonnosta -merkki, joka löytyy yhä taloussokeripaketin kyljestä. Löysin keittiön kaapista konkreettisen eksemplaarin ja kuvahaulla virtuaalisen:

    http://www.antikvariaatti.net/product.php?id=235241

    VastaaPoista
  22. Aivan, sokeria luonnosta -merkki on kyseessä. Siinä vihreä vuori vain on avautunut ja paljastanut valkean ytimensä toisin kuin Juhani Töytärin "raakasokeria luonnosta" -visiossa, joka en ehdottomasti enenmmän tätä päivää.

    VastaaPoista