torstai 24. tammikuuta 2013

Aliquando bonus dormitat Homerus

Vesa Haapalan kursivointipohdiskelu edellisen merkintäni kommenttiketjussa viitoitti tieni sumuiselle aasinsillalle.

Pikaisen lehteilyn perusteella Mika Lahtonen ei käytä kursiivia ilmeisesti kertaakaan muistelmateoksessaan Paparazzin päiväkirja (Kustannusosakeyhtiö Revontuli, Jyväskylä 1998). Kuitenkin keskustelu Vesan kanssa palautti mieleeni kaikista maailman kirjoista juuri tämän. Ehkä mielleyhtymä tarkemmin ajatellen johtuikin lehtori Haapalan paparazzimaisista aurinkolaseista eikä hänen kommenteistaan...

Paparazzin päiväkirja on tasokasta journalismia. Ihailen vilpittömästi Lahtosen lahjomattomuutta, rohkeutta, sinnikkyyttä ja ahkeruutta. Hän kirjoittaa koukuttavasti ja konstailematta. Alaotsikon lupausta ei petetä: Mitään salaamatta. Mitään muuttamatta. Teos ei jää paljon jälkeen lajityypin kansainvälisestä klassikosta, Truman Capoten Kylmäverisesti -dokumenttiromaanista. Tosin mitään romaanin kaarta Paparazzin  päiväkirja ei muodosta. Tyypillisesti kukin kirjan luku keskittyy jonkun suomalaisen julkisuuden henkilön toilailujen kuvailuun.

Ankarasti ymmärretystä dokumentaarisuuden vaatimuksesta seuraa Paparazzin päiväkirjan tapauksessa, että teoskokonaisuus ei kuitenkaan kohoa siivilleen kaunokirjallisuutena. Useimmat Lahtosen tositarinat perustuvat jonkin kohutapauksen objektiiviseen kirjaamiseen. Kertomuksista puuttuu parhaille novelleille tunnusomainen avoin ongelmanasettelu. Hienovaraiset vihjaukset sokkiefektien sijasta. Näennäisen yksinkertaisiin lauseisiin taltioitu elämänkuva miniatyyrikoossa. Koukku, joka vetää maton lukijan alta ja saa näkemään maailman toisin. Eikä Lahtonen mitään tällaista tavoittelekaan.

Esteettinen mielihyvä Paparazzin päiväkirjaa lukiessa kumpuaa siis jostain muusta kuin Lahtosen varmaotteisuudesta kirjoittajana. Se kumpuaa pienistä detaljeista, onnahduksista, kohdista joissa "hyvä Homeros hetkeksi torkahtaa". Otan vain yhden esimerkin, redundantin lauseen sivulta 175.

Yökerhossa tilasin itselleni yhden keltaisen jaffan.

Kursivointi minun. Teoksessaan Lahtonen korostaa useampaan kertaan, ettei hän juo ikinä työkeikoilla alkoholia. Tätä ei ole syytä epäillä. Mutta koska kirjoittaja käyttää lainaamassani lauseessa täytesanoja, syntyy (selvästi tahaton) vakuuttelun vaikutelma: mitään en ole ottanut! Näin lause alkaa kasvaa alkuperäisen tarkoitteensa tuolle puolen, tuottaa arvaamattomia ajatuspolkuja. Muuttua runoudeksi.

Assosiaation kerroksia voisi eritellä kursivoimalla vuorotellen esimerkkilauseen avainsanoja. Tilasin itselleni yhden. Tilasin itselleni yhden. Lienee harvinaista, että yökerhon asiakas tilaisi kerralla itselleen useampia jaffalasillisia. Valomerkin lähetessä kaukaa viisas janoinen saattaa tilata itselleen kaksi tai jopa kolme oluttuoppia. Alkoholittomien juomien rohmuamisessa ei taas olisi vastaavaa mieltä.

Erilaiset merkitysvivahteet korostuvat myös, jos lauseen sanajärjestystä muuttaa. Yhden keltaisen jaffan tilasin itselleni yökerhossa. Intuitiivisesti tämä kuulostaa järkevältä. Jossain tilanteessa kai minäkin voisin sanoa näin.

Vaikka tämä ei ole varsinainen kirja-arvio, haluan jakaa tähdet Paparazzin päiväkirjalle. Kuvaamani tyylillinen kauneusvirhe ei laimenna lukunautintoa, päinvastoin. Kauneusvirheet tuikkivat Lahtosen tekstissä runoutena. Mekaanisen huolitelluista ja tiheällä kammalla kustannustoimitetuista reportaasikirjoista tämä puoli yleensä puuttuu. Sen vuoksi ne eivät useinkaan jätä vahvoja muistijälkiä. Paparazzin päiväkirja jättää.

Tähdet:
Paparazzin päiväkirja *****      



        

14 kommenttia:

  1. Aikalaiskritiikki vertaa James Ellroyta Mika Lahtoseen ja Ellroy onkin myöntänyt velkansa suomalaiselle medialegendalle (vrt. Lima Sauhto, "Vittu mitä paskaa", kirjakritiikki J. Ellroyn romaanista Amerikan Broadsheet, Vätin Sanomat 3/1997). Sitä jäin kuitenkin miettimään, oletko tietoinen, että Paparazzin päiväkirja on Sofi Oksasen haamukirjoittama ja Harri Haanpään haamukustannustoimittama ja -kustomoima ja? Mietin niinkun vaan, kun sitä ollaan niin tietäväisiä.

    VastaaPoista
  2. Kohupaljastus haamuista on minulle uusi. Sen todentamiseksi tarvittaisiin varmaan huolellista stilististä vertailua. Muuten ei hyvä seuraa. Tutkintapyyntö lyödään sisään taatusti, jos joku panettelee paparazzia aiheetta.

    Onko jo tsekattu, löytyykö päiväkirjasta miten paljon tuttuja tyylipiirteitä, "pitkiä rakennuksia" jne.?

    VastaaPoista
  3. Oma linkkini Lahtoseen on Johanna Tukiainen. Ihmettelinkin, miten miehen nimi toi elävästi silmieni eteen kasvot ennen yhtäkään kirjoitusta. Googlailin hieman, ja pääsin mielikuvani jäljille, vuoden 2010 loppuun: Tukiainen oli Alibi-lehden artikkelin mukaan pahoinpidellyt Lahtosta, "jonka jälkeen hän oli levittänyt tästä raskaita syytteitä omassa blogissaan" (sitaatti Mika Lahtonen - Wikipedia).

    Muistan kuinka juuri vuonna 2010 hurahdin hetkeksi 7 päivää -lehteen, sillä jotkin sen numerot edustivat mielestäni parasta flarfia, mitä suomeksi oli tehty. Nyt kun (kauno)flarf on oikeastaan kuollut (tai kun siihen ei siinä muodossa kuin se esiintyi Suomessa vuosina 2007-2010/2011 ole enää mitään lisättävää), saan todennäköisesti uuden tilaisuuden lähteä seulomaan tätä homeerista kansanrunoutta sen alkujuurilta eli Lahtosen tähänastisesta (ainoaksi jääneestä?) huipputeoksesta - vilpitön kiitokseni hyvästä lukuvinkistä, Jaakko!

    VastaaPoista
  4. Niin, huhun asteellahan tieto on, mutta kuitenkin siinä ylisummaan on vissiä kredibiliteettiä, kun muistaa taannoisen haamukirjoituskohun, mistä Keskisuomalainen otsikoi, mielestäni liian raflaavasti, "Jyväskylän kaverin runot kirjotti sen koira". Itse en tunne itämaista mystiikka mutten usko sen koiran kirjoittaneen muuta kuin keltaisella lumeen ja siitäkös jos syö.

    VastaaPoista
  5. Vesa: huomiosi Seiska-flarfin noususta ja tuhosta "pitää" luultavasti kutinsa. Toisaalta luulen, että keltainen lehdistö joutuu Suomessakin aika ajoin luomaan nahkansa ja keksimään uusia konsepteja lukijoiden mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Ehkä samalla myös flarf-potentiaali uudistuu.

    Sami: ihmetyttää kun Lahtonen ei ole vieläkään reagoinut "raskaisiin syytteisiisi". Ehkä hän otti yhteyttä suoraan sinuun? Olisi mukava päästä "taittamaan" peistä tähtireportterin kanssa sosiaalisen median etiikasta jne.

    VastaaPoista
  6. Tämä asia sovittiin ilman että mentiin käräjiin. Olen allekirjoittanut vaitiolopaperin ja Mikakin on allekirjoittanut, olemme sitoutuneet tahoillamme tiettyihin pelisääntöihin, joita tämän jo päättyneen keissin suhteen noudatamme. Tahdon ilmoittaa nyt someitse, että puoleltani esitetyt raskaat syytökset olivat valheellisia, eivätkä perustuneet mihinkään todelliseen tilanteeseen. Lehden sisäisissä testauksissa ei ole havaittu poikkeamia ja asia on minun ja Mikan osalta käsitelty ja toivomme puolestamme ettei asiaan enää palattaisi. Huhut ovat huhuja, eivät tosia, sen media-alan ammattilaiset toki tietävät, mutta somen amatöörit ehkeivät. Tämä on ikävää. Omasta puolestani sanon, että haastan oikeuteen kaikki tässä kommenttiketjussa kommentoineet, jotka ovat ryvettäneet maineeni juoruillaan. Jossain menee raja ja jossain menevä raja on ylitetty. En tarkoita bloginpitäjää, enkä tri Haapalaa, vaan niitä satoja anonyymejä kommentoijia, jotka tässä kommenttiketjussa ovat räkineet hyvään nimeeni.

    VastaaPoista
  7. Onneksi rakkaus voitti. Haluan kohottaa sovintonne kunniaksi maljan. Olkoon se tässä tapauksessa yksi keltainen jaffa.

    VastaaPoista
  8. Koska tapaus oli suhteellisen ”kevyt”, olkoon se yksi puolentoista litran Jaffa Light, koska sitä multa juuri nyt sattuu löytymään jääkaapista - juon tämän suoraan pullosta, muuten pitäisu käyttää mehukannua tai kattilaa.

    VastaaPoista
  9. Sokerin välttäminen on toki viisasta, mutta kevyttuotteidenkin kanssa kannattaa muistaa kohtuus, aiheuttaahan light-limonadin keinomakeutusaine mm. sokeutumista ja muita keskushermostohäiriöitä, aivosyöpää, aivojen reikiintymistä jne. Kovaa faktaa täällä:

    http://www.holisticmed.com/aspartame/

    VastaaPoista

  10. Jaakko, muistan nämä viisaat varoituksen sanat jo Neuromaanin lukuajoilta ja olen tutkistellut niitä sydämessäni. Jos jotakin pahaa elämässä kuitenkin täytyy tapahtua, niin olkoon se mieluummin reikä aivoissa kuin turvonnut naama.


    VastaaPoista
  11. Jos noista pitää valita niin päätös on selvä. Itse asiassa minäkin ajattelin hankkia seuraavien synttärieni kunniaksi pienen ja huomaamattoman reiän. Mutta näissä imagonrakennusjutuissa täytyy aina muistaa välttää ylilyöntejä. Räikeä, huonolla maulla toteutettu aivoreikä ei viestisi rentoa nuorekkuutta vaan kääntyisi tarkoitustaan vastaan. Lukeva yleisö tulkitsisi sen surkuhupaisana ikäkriisin merkkinä. Ennen lopullista päätöstä aionkin jutella vielä markkinointiosaston kanssa aiheesta.

    VastaaPoista
  12. Pieni ja huomaamaton reikä / lävistys on ehdottomasti parempi kuin iso ja huomattava reikä, niin fyysis-teknistä toteutusta kuin markkinointiakin ajatellen - jälkimmäistä ajatellen jopa amputaatio voisi olla toimivampi.


    Ellet sitten tee muodonmuutoksesta periaatetta ja ala lanseerata kokonaista uutta konseptia "Fifty Shades of Gray", jolloin rei'itys-, lävistys- ja amputointireseptiin voidaan lisätä erilaiset säteilytykset: Kirjailija, joka käy läpi fyysisen muodonmuutosprosessin näin ankarissa puitteissa ei voi olla uudistumatta myös kirjallisesti. Ja ajattelepa kaikkia niitä oheistuotteita - fanipaitoja, nukkeja, mukeja, sievert-mittareita jne., dokumenttielokuvia prosessista - vain mielikuvitus on rajana - koko brändin leveyttä, jolla lukitset itsesi suomalaisen kirjallisuuden historiaan, ja parhaalla onnella maailman luokan käännöskirjailijaksi.

    Tämä vain karkeana luonnosteluna. Jaakko, voit olla varma, että näistä leikillisistä harjoitteista on parhaassa tapauksessa vielä hyötyä! Annan kollegiaalisen neuvon prosaistille, jolla on edessään loistava tulevaisuus: Go for it!

    VastaaPoista
  13. Enpä tullut ajatelleeksikaan noin rajun urasiirron mahdollisuutta. Kiitos ideasta, Vesa. Ehkä lienee parempi kypsytellä ja hioa konseptia tästedes privaatisti, sillä kuten sanoit, hankkeen kaupallinen potentiaali vaikuttaa huikealta. Sinulle idean isänä kuuluu tietysti rojalti projektin tuotoista, jos muodonmuutokseni jossain vaiheessa todellistuu. Mutta jatkakaamme tuotekehittelyä julkisen foorumin ulkopuolella, piilossa uteliaiden sivullisten katseilta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohotan sovinnollisen maljan, vadelmamehukeittolasin!

      Poista