torstai 24. tammikuuta 2013

Aliquando bonus dormitat Homerus

Vesa Haapalan kursivointipohdiskelu edellisen merkintäni kommenttiketjussa viitoitti tieni sumuiselle aasinsillalle.

Pikaisen lehteilyn perusteella Mika Lahtonen ei käytä kursiivia ilmeisesti kertaakaan muistelmateoksessaan Paparazzin päiväkirja (Kustannusosakeyhtiö Revontuli, Jyväskylä 1998). Kuitenkin keskustelu Vesan kanssa palautti mieleeni kaikista maailman kirjoista juuri tämän. Ehkä mielleyhtymä tarkemmin ajatellen johtuikin lehtori Haapalan paparazzimaisista aurinkolaseista eikä hänen kommenteistaan...

Paparazzin päiväkirja on tasokasta journalismia. Ihailen vilpittömästi Lahtosen lahjomattomuutta, rohkeutta, sinnikkyyttä ja ahkeruutta. Hän kirjoittaa koukuttavasti ja konstailematta. Alaotsikon lupausta ei petetä: Mitään salaamatta. Mitään muuttamatta. Teos ei jää paljon jälkeen lajityypin kansainvälisestä klassikosta, Truman Capoten Kylmäverisesti -dokumenttiromaanista. Tosin mitään romaanin kaarta Paparazzin  päiväkirja ei muodosta. Tyypillisesti kukin kirjan luku keskittyy jonkun suomalaisen julkisuuden henkilön toilailujen kuvailuun.

Ankarasti ymmärretystä dokumentaarisuuden vaatimuksesta seuraa Paparazzin päiväkirjan tapauksessa, että teoskokonaisuus ei kuitenkaan kohoa siivilleen kaunokirjallisuutena. Useimmat Lahtosen tositarinat perustuvat jonkin kohutapauksen objektiiviseen kirjaamiseen. Kertomuksista puuttuu parhaille novelleille tunnusomainen avoin ongelmanasettelu. Hienovaraiset vihjaukset sokkiefektien sijasta. Näennäisen yksinkertaisiin lauseisiin taltioitu elämänkuva miniatyyrikoossa. Koukku, joka vetää maton lukijan alta ja saa näkemään maailman toisin. Eikä Lahtonen mitään tällaista tavoittelekaan.

Esteettinen mielihyvä Paparazzin päiväkirjaa lukiessa kumpuaa siis jostain muusta kuin Lahtosen varmaotteisuudesta kirjoittajana. Se kumpuaa pienistä detaljeista, onnahduksista, kohdista joissa "hyvä Homeros hetkeksi torkahtaa". Otan vain yhden esimerkin, redundantin lauseen sivulta 175.

Yökerhossa tilasin itselleni yhden keltaisen jaffan.

Kursivointi minun. Teoksessaan Lahtonen korostaa useampaan kertaan, ettei hän juo ikinä työkeikoilla alkoholia. Tätä ei ole syytä epäillä. Mutta koska kirjoittaja käyttää lainaamassani lauseessa täytesanoja, syntyy (selvästi tahaton) vakuuttelun vaikutelma: mitään en ole ottanut! Näin lause alkaa kasvaa alkuperäisen tarkoitteensa tuolle puolen, tuottaa arvaamattomia ajatuspolkuja. Muuttua runoudeksi.

Assosiaation kerroksia voisi eritellä kursivoimalla vuorotellen esimerkkilauseen avainsanoja. Tilasin itselleni yhden. Tilasin itselleni yhden. Lienee harvinaista, että yökerhon asiakas tilaisi kerralla itselleen useampia jaffalasillisia. Valomerkin lähetessä kaukaa viisas janoinen saattaa tilata itselleen kaksi tai jopa kolme oluttuoppia. Alkoholittomien juomien rohmuamisessa ei taas olisi vastaavaa mieltä.

Erilaiset merkitysvivahteet korostuvat myös, jos lauseen sanajärjestystä muuttaa. Yhden keltaisen jaffan tilasin itselleni yökerhossa. Intuitiivisesti tämä kuulostaa järkevältä. Jossain tilanteessa kai minäkin voisin sanoa näin.

Vaikka tämä ei ole varsinainen kirja-arvio, haluan jakaa tähdet Paparazzin päiväkirjalle. Kuvaamani tyylillinen kauneusvirhe ei laimenna lukunautintoa, päinvastoin. Kauneusvirheet tuikkivat Lahtosen tekstissä runoutena. Mekaanisen huolitelluista ja tiheällä kammalla kustannustoimitetuista reportaasikirjoista tämä puoli yleensä puuttuu. Sen vuoksi ne eivät useinkaan jätä vahvoja muistijälkiä. Paparazzin päiväkirja jättää.

Tähdet:
Paparazzin päiväkirja *****      



        

maanantai 14. tammikuuta 2013

Turun kaupunginvaltuuston kokous 23.4.2012


LEINO: Tässä on minun suuri kärpäseni - kirjablogi.

MÄENPÄÄ: Se on varmaan - mielenkiintoinen harrastus...

LEINO: Kyllä se on. Mutta vilkaiskaapa seuraavaan huoneeseen. Se on varsin erikoinen. [--] Käykää vaan peremmälle.

MÄENPÄÄ: Mikä huone tämä on?

LEINO: Tämä on hautakammio.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Ansari uudistui


Kuten blogini "kantapeikot" ovat huomanneet, uudenvuoden kunniaksi Arvoitus nimeltä elämä kävi läpi muuttumisleikin. Ulkoasu stailattiin raikkaammaksi HD-resoluutioisine otsikkokuvineen jne. Vuoden vaihtumisen ohella remontille oli toinenkin, strateginen syy: tuntui järkevältä ajaa uudistukset läpi ennen kuin suurin kilpailijani Helsingin Sanomat siirtyy tabloidikokoon.

Maailma muuttuu, ja muutoksen vauhti näyttää jatkuvasti kiihtyvän. Kukaan ei voi riistäytyä ulos globaalin talouden näkymättömien voimien noitapiiristä. Tavallisen kansalaisen arjessa muutos näkyy lisääntyvänä epävarmuutena. Aikamme peruskokemukset ovat tulleet tutuiksi useimmille meistä: Huoli työpaikan menetyksestä. Hämmennys tiedon pirstaloitumisen ääressä.

ANE eli Ansari aikoo jatkossakin olla mukana piirtämässä muutoksen karttaa. Mitä suuremmiksi epävarmuus ja epäjärjestys ympärillämme kasvavat, sitä tiukemmin ANE pitää kiinni perinteisistä vahvuusalueistaan eli informaatiotulvan huolellisesta jäsentelystä, analysoinnista, taustoituksesta ja jalostamisesta mielekkäiksi tarinakokonaisuuksiksi. Vaikka nykytrendit painostavat sosiaalistakin mediaa markkinavetoiseen klikkausten kalasteluun, ANE ei tule tinkimään perusarvoistaan sen paremmin kuin journalismin etiikastakaan. Vapaa sosiaalinen media on länsimaisen demokratian tärkeimpiä tukipylväitä. Tätä kunniakasta perintöä ANE vaalii edelleen ja toteuttaa vapaan tiedonvälityksen eetosta jokapäiväisessä käytännön kirjoitustyössä.

Pärjätäkseen huomiotalouden kiihtyvätahtisessa myllytyksessä myös somen täytyy kuunnella käyttäjiään. Siksi kutsun Sinut aivoriiheen antamaan palautetta, keskustelemaan ja ideoimaan. Mitä mieltä olet blogin uudesta ulkoasusta? Millaisia uusia sisältöjä haluaisit ANEn käsittelevän? Vastaanotan avoimin mielin kaikenlaisen palautteen - niin sulotuoksuiset ruusut kuin pelottavasti viuhuvat risut. Olisi sekä hauskaa että kaikkien yhteinen etu, jos vakikommentoijien lisäksi myös "luokan hiljaiset oppilaat" innostuisivat mukaan ideointitalkoisiin.

Suunnitellaan yhdessä entistä ehompi ANE!