torstai 13. joulukuuta 2012

Jaakon kirjakimara


Seuraavaksi vuorossa "nippukritiikki" muutamasta viimeaikaisesta kirjahankinnastani. Vaikka esittelen teokset tällä kertaa hyvin lyhyesti ja ylimalkaisesti, en toivo tekijöiden pahastuvan: listatusta kirjanelikosta minulla on vain hyvää sanottavaa. Tarkemmin ajatellen pelkästään kielteisesti arvoladattu "nippukritiikin" käsite ei taidakaan sopia tähän yhteyteen... Ehkä olisi parempi puhua vain lukuvinkeistä.

Kaikki alla tähdittämäni kirjat olen hankkinut parin viime viikon aikana kirpputoreilta ja antikvariaateista. Useimpia niistä saa kirjoitushetkellä (13.12.) huokeaan hintaan nettidivareista. Kiirettä pitävä blogini lukija ehtii vielä tilata omansa pukin konttiin. Oivallisia lahjakirjoja niille, jotka arvostavat prameiden kiiltopaperikansien sijasta sisältöä.

Mutta pidemmittä puheitta, hyvät naiset ja herrat: Jaakon kirjakimara, olkaa hyvät!

Tapani Sopanen: Silvottujen sinfonia (1976). Silmiä avaava romaani kipeästä aiheesta, yhtä ajankohtainen kuin ilmestyessään 36 vuotta sitten. Abortti eettisenä ongelmana saa Sopasen teoksessa järkyttävän tarinahahmotuksen. Kokonaisuuden kruunaa nimi, joka on jo itsessään taideteos - parhaita ja viettelevimpiä kirjannimiä, joihin olen törmännyt.
Tähdet: *****

Jouni Hörkkö: Kettutarhan arvoitus (2000). Vauhdintäyteinen kertomus rippileiristä, jossa kaikki ei mene ihan niin kuin pitäisi. Suositun Donkki-sarjan toinen osa. Tasapuolista ja kiihkotonta asennekasvatusta elinkeinonvapauden, anarkismin ja ekoterrorismin alueilla. Hörkkö käyttää perinteistä kaksoisolentoteemaa vaikuttavasti jännitys- ja kauhuelementtinä.
Tähdet: ****

Elias Lönnqvist: Suomenkieli kaikkien kulttuurikielten avaimena. II osa (1945). Lönnqvistin vertailevan kielitieteen alaan kuuluva mittava tutkielma sisältää kokonaisuudessaan kaksiosaisen teossarjan ensimmäisen, vuonna 1931 julkaistun osan. Pakollista luettavaa kaikille, joita kiinnostavat kansamme muinainen mahtiasema inhimillisen kulttuurin ja sivistyksen alkukotina.
Tähdet: *****

S.W.L.: Telepatia. Ajatuksensiirron oppikurssi (1972). Mysteeni-kustantamon suomentama alan perusteos esittelee tiiviissä paketissa telepatian perustekniikat. Asiantuntevan ja ytimekkään käsittelyn saa paitsi perinteinen mentalismi (jota Noora Karma on tuonut viime aikoina ansiokkaasti tunnetuksi tiedotusvälineissä), myös varsinainen paranormaali telepatia eli ihmistenvälinen yliaistillinen ajatuksensiirto.
Tähdet: *****

Siinäpä kaikki kirjatärppini - ja niin kuin lupasin, ilman turhaa lavertelua ja maalailua. Eipä muuta tällä erää. Toivotan kaikille blogini lukijoille rattoisaa joulun odotusta (vaikka aion toki vielä ennen pyhiä palata "taajuuksille" uusien merkintöjen merkeissä)!

12 kommenttia:

  1. Sopasen kriisi- ja traumakeskeisestä mutta sovituksen tarjovasta tuotannosta ei tule unohtaa myöskään teoksia Isän syli (aiheena insesti) ja Varpaissa asti (aiheena nuoren miehen vammautuminen ja heräävä seksuaalisuus); jos teokset luetaan mainitsemastasi Silvottujen sinfonia -romaanista alkaen, syntyy jonkinlainen aikalaisvastine Foucault'n seksuaalisuuden historialle, toki sopaslainen heteronormatiivinen ydinperheajattelu voi olla liian kovaa kamaa ranskalaisesta ajattelusta kiinnostuneille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin kiinnostavia vinkkejä, kiitos Vesa! Sopasen tuotannosta tunnen Silvottujen sinfonian lisäksi entuudestaan vain omakohtaiset nonfiktiot Enkeliprinsessa ja Taitaa olla torstai. Niiden perusteella tuntuu, että Sopanen olisi vahvimmillaan etäännytetyn tendenssiromaanin tekijänä.

      Poista
  2. En ole lukenut Enkeliprinsessaa ja Torstaita, mutta tendenssiromaanin taitajana ja eettismelodramaattisten aihelmien ja asetelmien kehittelijänä Sopanen on saavuttanut melkoisen yhteiskunnallis-moralistisen hajuaistin arvioipa hänen tarkastelujensa motivaatioita sitten miten hyvänsä. Epäilemättä melodramaattisilta tuntuvien ainesten takana häämöttää monessa kohtaa nonfiktiivinen todellisuus ja pyrkimys muovata sitä - usein toki tendenssikirjallisuudelle ominaiseen tapaan. Viimeksimainitusta ei Sopasta toki voi moittia, sillä hän on genrensä tietoisesti valinnut ja käyttelee sen alueelle kuuluvaa retoriikkaa varsin taitavasti pyrkimyksenään vaikuttaa lukijoihinsa.

    VastaaPoista
  3. Tyylipuhdasta melodraamaa todellakin:

    "Kauhukuvat nousivat jälleen hänen silmiensä eteen. Sikiöitä, silvottuja pikkuisia, paljon, paljon, silmänkantamattomiin. Ne soittivat. Ne soittivat silvottujen sinfoniaa. Ne lauloivat kovaa. Hyytävän kylmästi. Ne itkivät. Sirkka heittäytyi lattialle pitkin pituuttaan ja hautasi kasvot käsiinsä. - Ei, ei..."


    VastaaPoista
  4. Paralleeli-internetissä oli toissakesänä puhetta Sopasten pariskunnasta muutamallakin keskustelupalstalla. Eli tuommoista elämää sitä Ylessä vietetään, kansalaisten verorahoilla. Hämmästellä täytyy ihmisten julkeutta, aivan avoimesti nauretaan kansalaisille, loataan heille tärkeät arvot ja päälle hoilataan "Kolmatta linjaa takaisin..." Not. Sitten on vielä kamalan vihjaileva laulu "Avaa sydämesi mulle". Liekö aivokirurgiaakin harrastanut tämä hirviöperhe?

    VastaaPoista
  5. Kiitos, vihdoin muistin tilata Lönnqvistin.

    VastaaPoista
  6. ^ Oho, ai täällä teekkarilassa on naisiakin?

    VastaaPoista
  7. Moderaattorina olen pitänyt johdonmukaisesti tiukkaa linjaa sukupuolikysymyksessä, mutta anonyymit ja epämääräiset nimimerkit muodostavat ns. harmaan alueen. Eufemian kommentin sisältö ei herättänyt suurloosin keskustelussa mainittavaa vastustusta eikä edes huomiota, joten päädyin tällä kertaa julkaisemaan sen huolimatta nimimerkin konnotaatiosta. Vakilukijoideni ei siis kannata huolestua: pidän veljeskunnan ohjesäännöstä kiinni tinkimättä. Kaikki kommentit, jotka voidaan luotettavasti osoittaa naisten kirjoittamiksi, jätetään edelleen julkaisematta. Sama pätee muihinkin loosin perustamiskirjassa määriteltyihin ryhmiin.

    VastaaPoista
  8. Jaakko, vieläkö muuten Lönnqvist I:tä löytyy jostakin, tai onko sinulla sitä?

    Tuli vaan mieleen vielä noista melodramaattisista jutuista, että siinä voisi olla yksi kirjallinen moodi, jolla voisi sävyttää erästä taannoista / tulevaa tekstiä, joka käsittelee merimieselämää Enkeliprinsessan tyyliin, tiedäthän. Överiksi vetämisen riski tietenkin on, mutta kuitenkin. Mutta kun kertojan ideologinen fasetti pysyy paremmin kurissa (silloinkin kun näkökulma on henkilöllä) kuin Sopasella, ei riskiä tietääkseni ole, ja jälkivaikutelma on entistä repäisevämpi.

    VastaaPoista
  9. Enpä usko Lönnqvist I:n olevan superharvinaisuus. En ole ko. kirjaa yrittänytkään metsästää, koska ykkösosa on julkaistu kokonaisuudessaan liitteenä kakkososan lopussa.

    Vesan salaperäisiä merimiesmietteitä syvennyn puntaroimaan tykönäni. Ja muillekin blogin lukijoille tahdon pahoitella verkkaista reagointia viesteihin. Joulukiireet, oikeusjutut ja kehollisuuden tutkiminen ovat viime päivinä vieneet lähes kaiken aikani ja energiani.

    VastaaPoista
  10. Parallleeli-internetissä leviää "kulovalkean tavoin" meemi, jossa kysytään Jaakko vai Jaska? eikä pidä vastata "molemmat" tai "ei kumpikaan". Siksi kysynkin arvon blogistilta, kuuluuko hän Mysteeni-kustantamon valtuuskuntaan? Olen jotenkin aavistelevani, ettei kuulu, en tiedä miksi, mutta onhan meemi ja mysteeni juureltaan samaa. No, eipä tässä muuta, perkele.

    tags: DIY, FYI, DUI

    VastaaPoista
  11. Aavistat oikein. En ole ns. mysteenimies, vaikka äitini lukeutuikin yhtiön perustaja Jorma Elovaaran lapsuudenystäviin ja liikekumppaneihin. Mysteenin mentyä konkurssiin meille ei tietääkseni langennut lainkaan firman velkoja. Elovaaran henkistä perintöä haluan sen sijaan tietysti varjella ja viljellä.

    Tärkein kumpi/kampi-dikotomia lienee vielä muotoilematta: Peter Falk vai Peter Bark? Tosin vastaus on itsestään selvä kaikille, jotka ovat nähneet Hautaholvi helvettiin -nimisen kinematografisen jalokiven.

    VastaaPoista