lauantai 1. joulukuuta 2012

Finlandia Junior


Ennen kuin jatkan kirja-arviosarjaani, muutama sana Finlandia Juniorista. Palkinto myönnettiin viime torstaina Christel Rönnsille. Hurraa, onnea voittajalle! Mari Rantasila valitsi viisaasti. Det vidunderliga ägget on  upea kirja, joka tarjoilee ihasteltavaa ja ihmeteltävää meille aikuisillekin. Taso tänä vuonna oli harvinaisen kova, joten muidenkaan ehdokkaiden ei tarvitse häpeillä suoritustaan.

Lienee paikallaan kiinnittää huomiota yhteen Finlandia Juniorin erityispiirteeseen. Palkinnon ehdokasasettelu kattaa sekä lasten- että nuortenkirjat, minkä vuoksi voittajasta päättävä "diktaattori" joutuu tavallisesti vertailemaan keskenään yhteismitattomia teoksia. Emme nähneet säännöstä poikkeusta tänäkään vuonna. Esimerkiksi Tatun ja Patun kilpailuttaminen Venla Saalon väkevän Kirkkaalla liekillä -nuorisokuvauksen kanssa tuntuu väkisinkin epäluontevalta. Koska valintaprosessiin sisällytetään melkoinen ikä- ja kypsyyskausien haitari - pikkulasten kuvakirjoista teinien kasvukertomuksiin - "paremmuusjärjestykset" menettävät loppupeleissä merkityksensä.

Vaikka iloitsen Christel Rönnsin puolesta ja pidän hänen palkitsemistaan enemmän kuin ansaittuna, tämänvuotista Finlandia Junior -myllytystä värittää kohdallani myös lievä pettymys. Myönnän toivoneeni, että tämänsyksyinen teokseni Neuromaani olisi yltänyt ehdokaslistalle. Palkinnosta en sentään rohjennut haaveilla suuruudenhulluimmissa päiväunissanikaan.

Kielteiseen päätökseen olin toki osannut varautua. Otan täyden henkilökohtaisen vastuun siitä, että teokseni tiedotus- ja markkinointistrategia jäi jokseenkin kohdentumattomaksi erityisesti mitä tulee nuoriin lukijoihin. Esitellessäni Neuromaanin käsikirjoitusta kustantajalle en tajunnut painottaa, että kyseessä on nimenomaan nuortenromaani.

Näin jälkiviisastellen voisi arvella, etteivät käsikirjoituksen esilukijat tunteneet vanhaa "rakenna oma seikkailusi" -konseptia ainakaan läheisesti eivätkä siksi osanneet sijoittaa teosta nuorisogenreen. Tästä en voi tietenkään syyttää kustantajaa. Minun itseni olisi pitänyt tuoda lajityyppi- ja kohderyhmänäkökulmaa määrätietoisesti esiin kässäripalavereissa. Sain käsityksen, että kustannustoimittajani hahmotti Neuromaanin "aikuisten satuna" ja myönnyin ajatukseen mukisematta, onhan kirjassa mukana paljonkin tasoja jotka avautuvat aikuisille eri tavoin kuin teineille.

No, jossittelu ei johda mihinkään. Seuraavan nuortenkirjaprojektini kanssa osaamme varmasti toimia viisaammin. Kirjoitan parhaillaan ensimmäistä Anni-romaaniani (työnimi Anni ja Tallitylleröt), josta on tarkoitus tulla geneerisesti hyvin selväpiirteisen ponikirjasarjan avaus. En usko, että hairahdumme sarjan tiedotuksessa ja markkinoinnissa enää samanlaiseen vinosuuntaukseen kuin Neuromaanin kohdalla.     

9 kommenttia:

  1. Kansainvälisessä romaanibisneksessä on voimistuva trendi, että kirjoitetaan samantyylisiä kirjoja menestyskonseptin mukaisesti.

    Näetkö, että varhainen menestyksesi Uudet uhkakuvat johti siihen, epäilemättä kustantajan kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena, että vuonna 2012 päädyit kirjoittamaan sisarteoksen Uusille uhkakuville lukuromaanin Neuromaani? Johtamiskoulutuksessa ollaan kiinnostuneita erilaisista strategioista, joilla uusintaa menestys, joten olisi kiintoisaa jos voisit valottaa joitakin pointteja prosessista.



    tags: Nieminen, Kaiho; pyörähtelee; heilahtelee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varsinaisesti miellä Uusia uhkakuvia Neuromaanin sisarteokseksi. Nähdäkseni UU ei ole nuortenkirja vaan pornoa eläkeläisille.

      Poista
    2. Nyt ymmärrän, miksi innostuin Uusista uhkakuvista niin kovasti.

      Poista
  2. Nyt on selvästi tapahtunut pahemman luokan kommunikaatiokatkos. Kun silloin juovuksissa haukuin Neuromaanin "aikuisten saduksi", yritin viestittää sen epäonnistumista tietokirjana. Kaikki nämä vuodet olen toivonut, että tekijä viimein vaihtaisi "kokeilunsa" jämäkkään asiaproosaan, mutta tämä vain leipoo yhä uusia versioita jostain huuruisesta aivofiktiosta.

    Näin sitten toteutuikin kustantajan pahin pelko ja pitkään toivomamme Tieto-Finlandia meni sivu suun. Pientä lohtua tuo se, että tunnustus jaettiin osin samaa aihepiiriä sivuavalle, neurologian tohtorikoulun pimeää puolta käsittelevälle teokselle Syötäväksi kasvatetut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Tieto-Finlandian institutionaalista painoarvoa en myöskään halua vähätellä. Silläkin sektorilla koimme karvaan tappion kohtaanto-ongelman takia.

      Henkilökohtaisesti kyllä paheksun sitä, että mädättäjät päätyivät tänä vuonna propagoimaan jotain epämääräistä kettutyttöjen käsikirjaa. Eiköhän Nalle olisi ollut ehdokkaista ainoa substanssiltaan kilpailukykyinen vastinpari Neuromaanille.

      Poista
  3. "Suomiko oikeusvaltio? Raportti rikoksen rajamailta"

    Johan Bäckman tänään Hesarissa vastaa tuohon kysymykseen. Kysymättä vastaa. Kielteisesti.

    Teen toisinaan yritysvalmennusta ja voimavarakonsultin hommia, joten rohkenenkin tämän alan huippuosaajana ehdottaa että allokoisit suunnittelemasi työpanostukset uudestaan niin että päävoimat keskittäisit Tieto-Finlandian tavoitteluun "Suomiko oikeusvaltiolla?".

    Lisäähän se huomattavassa määrin uskottavuuspääomaa, jos onnistuu Tieto-Finlandiassa nousemaan Björn Wahlroosin tai kenties jopa Panu Rajalan kaltaisen suuren luokan yhteiskunnallisen vaikuttajan edelle.

    Ja ammattitaitoisesti toteutetulla mediastrategialla pääset varmasti vielä Maarit Tastulan vieraaksi avautumaan siitä, millaisia ylivoimaisia vaikeuksia ja suoranaista viranomaismielivaltaa jouduit kohtaamaan kootessasi aineistoa "Suomeenko oikeusvaltiona?" paljastaaksesi oikeusjärjestelmämme uskottavuutta jäytäviä suuren mittaluokan ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan näin tulemme etenemään. Otamme opiksemme Bäckmanin kohtalosta ja varaudumme ennalta loanheittoon, jonka valtamedia aina kohdistaa kansallisten kipupisteiden sorkkijoihin.

      Toisin kuin Bäckman, en tule ankarimmankaan painostuksen alla avaamaan massiivista haastatteluarkistoani viranomaisille enkä medialle. Jätän myös omaan arvoonsa läpikorruptoituneet suomalaiset oikeuselimet ja käytän vain Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen valitustietä.

      Poista
  4. Ja kukaan ei varmaan älynnyt rummuttaa Neuromaania Vuoden kristillinen kirja -kisassa... Se jos jokin on häpeä. Ajatellaanpa vain Pastori Kaurajättiläisen, Tapani Koivuniemen, Alexandra Fyllenbergin ja Matti Bergströmin osuutta teoksessa etc., ajatellaanpa vain uskon kanavaa... Tämä nelikenttä kerää yhteen kaiken mitä alueella voidaan yhden teoksen tasolla tuoda esille maamme uskonnollisesta liikehdinnästä. Mutta kuka tällaisista nyt piittaa maallistuneessa nyky-Suomessa paitsi, että Finlandiakin myönnetään jollekin Is-nimiselle teokselle, joka kuvaa luterilaisen papin seikkailuja.

    Jaakko, minusta valitsemasi tie nuorisokirjallisuuden ja etenkin Annin seurassa on jotakin niin vääjäämätöntä, että juuri sen Suomen kirjallisuus ansaitsee. Nuorisossa on toivomme, vanhempien ikäpolvien maku on jo turmeltu kirjallisista raadeista entisiin presidentteihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osut oikeaan, Vesa. Ajanhenkeä ajatellen on oireellista sekin, että eliitin sokeuden vastapainoksi niin kutsuttu kadunmies tunnistaa teokseni hengellisen aspektin vaistomaisesti yhdellä silmäyksellä; palautetaanpa vain mieliin oheinen kirjallinen keskustelu, jonka merkitsit taannoin ystävällisesti muistiin blogissasi.

      http://versoja.blogspot.fi/2012/09/fanitusmainos-ja-muita-neurologisia.html

      Poista